Objektiiveja luonnehditaan useimmiten millimetreinä (mm) ilmaistun polttovälin avulla. Polttovälilasketaan mittaamalla objektiivin taemman pääpisteen ja polttotason välinen etäisyys silloin, kun objektiivi on tarkennettuna äärettömään.
Monilinssisen objektiivin etumainen pääpiste on kohdassa, johon objektiivin sisääntulevat valonsäteet näyttävät suuntautuvan. Takimmainen pääpiste on se kohta, josta valonsäteet näyttävät lähtevän läpäistyään objektiivin.
| Mikä polttoväli, mikä kohde? | |
| 19 mm | Maisemat, yleisnäkymät, panoraamat, kuvat, joissa on voimakas syvyysvaikutelma |
| 24 mm | Maisemat, sisäkuvat |
| 28 mm | Maisemat, sisäkuvat, reportaasit |
| 35 mm | Arkkitehtuuri, reportaasit |
| 50 mm | Arkkitehtuuri, reportaasi, dokumentointi |
| 80 mm | Muotokuvat, dokumentointi |
| 105 mm | Muotokuvat, luonto |
| 200 mm | Muotokuvat, eläimet, urheilu |
| 300 mm | Eläimet, linnut, urheilu |
| 400 mm | Eläimet, linnut, urheilu ja muut kaukana olevat kohteet |
Jos polttoväli on alle 50 mm puhutaan laajakulmaisista objektiiveista. Tämä tarkoittaa sitä, että kuvaan tulee laajempi näkymä, mitä ihmisen terävänäköalue “piirtää”, Kohde näyttää olevan todellista kauempana. Tällaisilla polttoväleillä saadaan helposti suuri syväterävyys. Jos taas polttoväli on noin 50 mm puhutaan normaaliobjektiiveista. Tällöin perspektiivivaikutelma on kuten ihmissilmällä. Kun polttovälissä mennään yli 50 mm puhutaan teleobjektiiveista. Tällöin kuvaan tulee kapeampi kenttä, mikä on ihmisen terävänäköalue. Kohde tulee todellista lähemmäs, etäisyydet tiivistyvät. Kun käytetään yli 50 mm polttoväliä, saadaan melko helposti pieni syväterävyys.
Edellä mainitut polttovälit vastasivat kinokoon polttovälejä, eli digikameroissa tulee ottaa huomioon polttovälikerroin. Polttovälikerroin johtuu siitä, että kuvakennon koko on pienempi kuin kinokoon filmiruutu. Kinokoon filmiruutu on kooltaan 24 x 36 mm, kun taas nykyiset kuvakennot ovat pääsääntöisesti pienempiä. Nykyisin käytössä olevia kuvakenno koot vaihtelevat merkeittäin. Pokkarimallissa kenno saattaa olla hyvinkin vain noin 7,2 mm x 5,3 mm eli alle 5 % kinofilmiruudun koosta. Harrastajaluokan kameroissa kenno on yleensä 40 % 35 mm filmiruudun koosta. Ammattilaiskameroissa käytetään yleensä kennoja jotka ovat kooltaan 70 % tai 100 % 35 mm filmiruudun koosta. Fyysisesti suurempikokoisella kennolla valoa saadaan jokaiselle kuvapisteelle enemmän. Kennolta saatavaa signaalia tarvitsee vahvistaa vähemmän ja saavutetaan parempi signaali/kohina-suhde. Kohinasta johtuva kuvan rakeisuus on tällöin pienempi verrattuna megapikselimäärältään samankokoiseen, mutta fyysisesti pienempään kennoon.