Aihearkisto: Perusteet

Valokuvauksen perusteisiin liittyviä kokonaisuuksia, joiden ymmärtäminen on tärkeää valokuvauksessa.

Kennon rakenne

laskusuoritus
Kuvassa on kuvattuna, kuinka kuvan koon tietojen avulla voidaan laskea megapikseleiden määrä.

Objektiivin f -luvun sekä polttovälin lisäksi moni puhuu megapikseleistä. Eli käytännössä siitä kuinka isoja kuvia kameralla voi ottaa, tarkemmin sanottuna kuinka iso kameralla otetun kuvan suurin mahdollinen kuvakoko voisi olla. Nämä kuvakoon rajat selviävät yleensä kameran tyyppinumerosta tai erillisestä megapikselimerkinnästä esim. 5.0 Megapixels. Viiteen miljoonaan pikseliin päästään kertolaskulla kennon kuvapisteistä eli 2592 x 1944 pikseliä. Pikseliä voitaisiin kutsua rakennuspalikaksi, joista jokainen digitaalinen bittikarttagrafiikkaan kuuluva kuva koostuu. Mitä enemmän näitä pikseleitä kuvakennossa on, sitä suurempana voidaan kennon muodostama kuva käyttää. Usein kameroissa mainostettava megapikselimäärä kertoo siis sen, että mikä on suurin mahdollinen kuvakoko, jonka kyseisellä kameralla voi muodostaa.

Kuvakenno on käytännössä kuin filmi. Kuvakenno on valoherkkä kenno, johon piirtyy objektiivin läpi heijastuva valo ja kennolta kuva tallentuu sitten muistikortille. Kennon valoherkät fotodiodit eivät näe värejä, vaan ne muodostavat kohteesta harmaasävykuvan. Värit syntyvät valoherkkien diodien päällä olevista värisuotimista. Yleisimmin käytetyt värisuotimet ovat punainen, vihreä ja sininen. Nykyisin on myös markkinoilla sellaisia kameroita, joissa on käytetty kolmea kennoa, joista jokainen kenno käyttää eri värisuodinta, kun taas normaalisti samalla kennolla on näitä eri värisuotimilla varustettuja pikseleitä. CMOS-kennon ja CCD-kennon suurin ero on siinä, että CMOS-kennossa jokaisessa pikselissä itsessään tehdään muunnos varauksesta jännitteeksi sekä signaalin vahvistus, jolloin varausta ei tarvitse siirtää kennopiirillä mihinkään, mistä johtuen CMOS-kennoilla päästään yleensä pienempään virrankulutukseen kuin CCD-kennoilla. Lisäksi mm. AD-muunnos tehdään CMOS-kennoilla yleensä itse kennopiirillä, jolloin CMOS-kennon kanssa tarvitaan kameraan vähemmän muita piirejä.

kennonRakenne

Seuraavassa taulukossa on kuvattuna kuinka kuvan koko (pikseleiden määrä) vaikuttaa kuvan suurimpaan mahdolliseen tulostuskokoon. Huomaathan, että taulukossa esitetyt luvut ovat ohjeellisia ja ne on ilmoitettu resoluutiolla 240 dpi. DPI tarkoittaa pistettä per tuuma, eli kuinka monta mustepisaraa tulostetaan per tuuma. Valokuvalaatuisessa tulostuksessa käytetään yleensä 300 dpi:n resoluutiota. Käytännössä kuitenkin kuva voidaan tulostaa isompanakin, kuin mitä taulukossa on esitetty, esim. kolmen megapikselin kameralla otetuista kuvistaa saa usein aivan hyviä A4 -kuvia.

taulukko

Objektiivin valovoima

Kameran tekniset ominaisuudet paljastuvat jo laitteen ulkopuolelta.

Objektiivin kehykseen on perinteisesti kirjoitettu maagiset luvat esim. f=7.1-28.4mm 1:2.8-4.0.

Tämä tarkoittaa sitä, että objektiivin polttoväli on 7.1 – 28.4 mm, joka tarkoittaa sitä, että laajakulmapäässä polttoväli on 7 mm ja teleasennossa 28 mm.

Seuraava numerosarja 1:2.8 – 4.0 tarkoittaa objektiivin valovoimaa eli sitä kuinka pimeässä voidaan ottaa kuva ilman tärähdysvaara, ilman salamaa. Koska tässä on luku väli kuvattuna tarkoittaa luku 2.8 tässä laajakulman eli 7 mm valovoimaa ja 4.0 teleasennon eli 28 mm valovoimaa.

Objektiivin valovoima vaikuttaa myös kuvan syväterävyyteen, eli siihen kuinka ison kuva-alue kerralla näkyy kuvassa terävänä. Katso tarkemmin kohdasta terävyysalue.

Objektiivin tiedot
Objektiivin tiedot voi olla myös painettuna objektiivin runkoon, kuten tässä.

Tunne kamerasi

Ohjeet
Vaikka miehille ohjeiden lukeminen onkin hankalaa, niin ne eivät ole paketissa turhaan. Ohjeisiin kannattaa tutustua, jotta kameran toiminnot tulevat tutuiksi.

Jokaista otettua kuvaa edeltää joukko valintoja, osa näistä valinnoista on tietoisia ja osa tiedostamattomia. Tällaisia tiedostamattomia valintoja ovat yleensä mm. käytetyn polttovälin, aukon sekä valotusajan valinta, kun taas tiedostettuja valintoja on rajaaminen sekä sommittelu. Näin ainakin silloin jos luotetaan pelkästään kameran automatiikkaan. Yleensä kameran automatiikkaan voimmekin luottaa melko huolettomasti. Nykyisin useimmissa tilanteissa täysin automaattisilla asetuksilla onnistutaan hyvin, mutta jos kuvaustilanne on hieman normaalista poikkeava, automatiikka ei enää toimikaan kovinkaan hyvin. Tästä aukeaa kuva, jossa on kuvattu perinteisen järjestelmäkameran rakenne. Linkistä aukeava kuva löytyy myös Valokuvaajan Suuresta tietokirjasta, jonka on kirjoittanut John Hedgecoe.

Jokaisella on varmasti monta kuvaa joissa kohde onkin aivan tumma tai kohde on ns. palanut puhki, eli on ihan valkoinen katso oheinen kuva. Tämä on melko yleinen ongelma. Ongelma tulee ajankohtaiseksi hämärässä kuvattaessa, jolloin automatiikka päättää ottaa mukaan salaman. Salaman teho ei ole järin suuri, ja tästä syystä kaukaisemmat kohteet ovatkin usein tummia. Todellisuudessa salaman teho riittää hyvin noin 1 – 2 metrin päähän kamerasta. Mikäli haluat kuvata iltahämärässä, etkä halua pilata kuvaan välittyvää tunnelmaa, voit kokeilla kamerastasi löytyvää yökuva-aiheohjelmaa, joka käyttää pitkää valotusaikaa ja suhteuttaa salaman tehon vallitsevaan valoon. Näin saat kohteen valoisaksi ja tunnelma välittyy myös kuvasta. Kun käytät yökuva-aiheohjelmaa muista tukea kamerasi kunnolla tärähdysten välttämiseksi.

Oikein valotettu kuva
Oikein valotettu kuva

Yli valotettu kuva
Yli valotettu kuva

Tie valokuvan luovaan maailmaan alkaa oman kameran tuntemisesta. Mitä automatiikka mahdollistaa ja kuinka sitä voi ohjata.
Lähde: Digifotokoulu, Pekka Punkari

Kaikki lähtee kuvausotteesta

Aina käsivaralta kuvattaessa kamera tärähtää. Sellaista kuvaajaa ei olekaan, ettei kamera tärähtäisi yhtään. Se, että näkyykö tärähdys kuvassa vai ei onkin sitten kuvausotteesta sekä valotusajasta kiinni.

Kameran laukaisu tapahtuu seuraavasti: ensin otetaan tukeva kuvausasento, sitten vedetään ns. liikkuvat taakse (automaattitarkennus, valotus yms.) ja tämän jälkeen laukaistaan kamera puristavalla laukaisulla. Monesti puhutaan kameran laukaisuviiveestä, mutta tämän ”liikkuvat taakse” -vedon eli ns. etuvedon aikana laukaisuviive ei vielä vaikuta. Käytännössä etuveto tarkoittaa sitä, että painetaan laukaisin puoleenväliin ja pidetään siinä kunnes kameran automatiikka on mitannut asetukset. Kun automatiikka on hoitanut oman hommansa puristetaan laukaisin loppuun saakka jolloin kamera ottaa kuvan.

Kuvausotteessa huomioitavaa:

  • kyynärpäät irti vartalosta
  • ota kamera vasemmankäden ”kuppiin”
  • ja etusormen ensimmäinen nivel laukaisimella (ei sormenpää)
  • Laukaisu on puristava, kuin asetta laukaistaessa, purista molempia käsiä kohti kameran keskusta. Muista puristava laukaisu.
  • Kamera nojaa otsaan niin tulee kolmas tukipiste.
  • katso etsimeen oikealla silmälläsi, ja pidä vasen silmä avoinna (tarkkaile ympäristöä)

Muutama perusasia

Canon AE-1 + 50 mm f1.8
Canon AE-1 + 50 mm f1.8

Pidä kamera aina valmiina

  • ”Olisipa ollut kamera mukana…”
  • taskukamera

Mene lähelle

  • mitä lähemmäs, yleensä sitä parempi
  • taustan osuus vähenee
  • lähin tarkennusetäisyys?
  • pelkistys

Pidä kameraa tukevasti

  • suurimpia sitä epäonnistumisiin…
  • purista, älä paina (oikaisemalla sormi), sormet piiloon
  • jalusta

Valitse yksinkertainen tausta

  • kohdistaa huomion pääkohteeseen
  • moni kuva pilalla taustan takia (sarvet, horisontti)

Sijoita pääkohde muualle kuin keskelle kuvaa

  • kolmanneksien linjat ja leikkaukset → dynamiikka
  • paakohde on oltava kuvassa

Muistikortteja, varaparistoja sekä salama
Muistikortteja, varaparistoja sekä salama

Toimintaa valokuviin

  • vältä poseerausta
  • työ, harrastus
  • arkiset päivän askareet
  • ”jänis istui maassa”

Käytä täytesalamaa

  • vastavalo, varjot
  • kuvattavalla henkilöllä lip

    pis päässä

Tarkkaile hyvää valoa

  • suora auringonvalo ei paras → yleensä liian kova
  • pilvipouta
  • varjo

Huonot kuvat roskiin

  • kuvaa myös pystykuvia
  • kuvaa eri polttoväleillä
  • muista myös yksityiskohdat → lähikuvat

Hanki riittävästi muisti

  • muisti ei enää nykyään maksa juuri mitään
  • voit kuvata kamerasi mahdollistamalla parhaalla tarkkuudella
  • hanki muutama muistikortti, älä välttämättä yhtä isoa

Tarkista paristot / akut

  • digikamerat kuluttavat paljon virtaa
  • varmista, että akut ovat ladattuja ja lähistöllä on varoiksi paristoja
  • säilytä pakkasella akkuja / paristoja vaikka takin taskussa, näin saat pidennettyä niiden toiminta aikaa
  • pidä aina mukanasi ylimääräinen paristosarja

Kiinnitä huomiota koko kuva-alueeseen

  • tarkista, ettei kohteen päästä kasva mitään esineitä
  • kuvassa ei pitäisi myöskään seikkailla ylimääräisiä käsiä, jalkoja tms.
  • tarkista aina kuva-alueen reunat

Opi kuvatiedostotyypit

  • mitä jpg-kuvatiedosto tekee kuvalle
  • onko kamerassasi mahdollista ottaa pakkaamattomalla kuvatiedostotyypillä kuvia?
  • mahdollistaako kamerasi RAW (raakakuvien) ottamisen
  • käyttötarkoitus ratkaisee myös kuvatiedostotyypin