Objektiivin valovoima

Kameran tekniset ominaisuudet paljastuvat jo laitteen ulkopuolelta.

Objektiivin kehykseen on perinteisesti kirjoitettu maagiset luvat esim. f=7.1-28.4mm 1:2.8-4.0.

Tämä tarkoittaa sitä, että objektiivin polttoväli on 7.1 – 28.4 mm, joka tarkoittaa sitä, että laajakulmapäässä polttoväli on 7 mm ja teleasennossa 28 mm.

Seuraava numerosarja 1:2.8 – 4.0 tarkoittaa objektiivin valovoimaa eli sitä kuinka pimeässä voidaan ottaa kuva ilman tärähdysvaara, ilman salamaa. Koska tässä on luku väli kuvattuna tarkoittaa luku 2.8 tässä laajakulman eli 7 mm valovoimaa ja 4.0 teleasennon eli 28 mm valovoimaa.

Objektiivin valovoima vaikuttaa myös kuvan syväterävyyteen, eli siihen kuinka ison kuva-alue kerralla näkyy kuvassa terävänä. Katso tarkemmin kohdasta terävyysalue.

Objektiivin tiedot
Objektiivin tiedot voi olla myös painettuna objektiivin runkoon, kuten tässä.

Tunne kamerasi

Ohjeet
Vaikka miehille ohjeiden lukeminen onkin hankalaa, niin ne eivät ole paketissa turhaan. Ohjeisiin kannattaa tutustua, jotta kameran toiminnot tulevat tutuiksi.

Jokaista otettua kuvaa edeltää joukko valintoja, osa näistä valinnoista on tietoisia ja osa tiedostamattomia. Tällaisia tiedostamattomia valintoja ovat yleensä mm. käytetyn polttovälin, aukon sekä valotusajan valinta, kun taas tiedostettuja valintoja on rajaaminen sekä sommittelu. Näin ainakin silloin jos luotetaan pelkästään kameran automatiikkaan. Yleensä kameran automatiikkaan voimmekin luottaa melko huolettomasti. Nykyisin useimmissa tilanteissa täysin automaattisilla asetuksilla onnistutaan hyvin, mutta jos kuvaustilanne on hieman normaalista poikkeava, automatiikka ei enää toimikaan kovinkaan hyvin. Tästä aukeaa kuva, jossa on kuvattu perinteisen järjestelmäkameran rakenne. Linkistä aukeava kuva löytyy myös Valokuvaajan Suuresta tietokirjasta, jonka on kirjoittanut John Hedgecoe.

Jokaisella on varmasti monta kuvaa joissa kohde onkin aivan tumma tai kohde on ns. palanut puhki, eli on ihan valkoinen katso oheinen kuva. Tämä on melko yleinen ongelma. Ongelma tulee ajankohtaiseksi hämärässä kuvattaessa, jolloin automatiikka päättää ottaa mukaan salaman. Salaman teho ei ole järin suuri, ja tästä syystä kaukaisemmat kohteet ovatkin usein tummia. Todellisuudessa salaman teho riittää hyvin noin 1 – 2 metrin päähän kamerasta. Mikäli haluat kuvata iltahämärässä, etkä halua pilata kuvaan välittyvää tunnelmaa, voit kokeilla kamerastasi löytyvää yökuva-aiheohjelmaa, joka käyttää pitkää valotusaikaa ja suhteuttaa salaman tehon vallitsevaan valoon. Näin saat kohteen valoisaksi ja tunnelma välittyy myös kuvasta. Kun käytät yökuva-aiheohjelmaa muista tukea kamerasi kunnolla tärähdysten välttämiseksi.

Oikein valotettu kuva
Oikein valotettu kuva

Yli valotettu kuva
Yli valotettu kuva

Tie valokuvan luovaan maailmaan alkaa oman kameran tuntemisesta. Mitä automatiikka mahdollistaa ja kuinka sitä voi ohjata.
Lähde: Digifotokoulu, Pekka Punkari

Bittikarttagrafiikka vs. vektorigrafiikka

Bittikarttagrafiikkaa käytetään valokuvien ja muiden skannattujen kuvien esittämiseen tietokoneella. Siinä kuva muodostuu kuvapisteista eli pikseleistä. Kaikki skannereiden, digitaalikameroiden ja kuvankäsittelyohjelmien tuottamat kuvat ovat bittikarttakuvia.

Bittikarttagrafiikan huono puoli on se, että sillä tuotetut kuvat eivät ole kovinkaan skaalautuvia. Pystymme kyllä pienentämään kuvia mielinmäärin laadun siitä heikentymättä, mutta kuvakoon kasvattaminen onkin hankalampaa. Mitä enemmän kasvatamme kuvaa sitä huonommaksi (rakeisemmaksi) se tulee. Tämä ilmiö johtuu siitä, että interpoloitaessa (kuvakokoa kasvattaessa) tietokone joutuu keksimään (laskemaan) uusia pikseleitä puuttuvien tilalle. Katso tarkempaa informaatiota bittikarttagrafiikasta osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Bittikarttagrafiikka. Alla on kuvattuna kyseistä ilmiötä muutamalla esimerkki kuvalla.

suurennos
Esimerkki bittikarttagrafiikan toiminnasta

Bittikartta kuva rakentuu kuvapisteistä eli pikseleistä, joista jokaisella on oma väriarvonsa. Pikselit ovat toisistaan riippumattomia. Bittikarttakuvan koko ilmoitetaan pikseleiden lukumääränä vaaka- ja pystysuunnissa. Tätä määrää kutsutaan kuvan pikselikooksi. Pikselikoko kertoo kuvan sisältämän informaation määrän. Esim. jos kuva on 150 pikseliä leveä ja 150 pikseliä korkea kuva käsittää yhteensä 100 x 100 pikseliä eli yhteensä 10 000 pikseliä. Vastaavasti 200 x 200 pikselin kokoinen kuva käsittää yhteensä 40 000 pikseliä. Koska 200 x 200 pikselin kokoinen kuva pitää sisällään enemmän pikseleitä kuin 150 x 150 pikselin kokoinen, niin tällöin 400 x 400 pikelin kokoisessa kuvassa voi olla neljä (4) kertaa enemmän yksityiskohtia. Miinus puolena tässä on se, että mitä isompi kuva on pikselikooltaan, sitä enemmän se vie myös fyysisesti tilaa kovalevyltä. Esimerkki kuvamme 100 x 100 ja 400 x 400 pikseliä, niin 400 x 400 pikselin kokoinen kuva vie tallennuspaikassa noin neljä kertaa enemmän tilaa kuin 100 x 100 pikselin kokoinen kuva.

Bittikarttagrafiikka
Esimerkki bittikarttagrafiikan suurennoksesta

Kuvan pikselikoko määrittelee tietokoneen muistissa olevan bittikarttakuvan koon pikseleinä. Pikselit ovat vain tietokoneen muistissa olevia elementtejä, joilla ei itsessään ole fyysisiä mittoja, ja tämä on ongelmallista siinä vaiheessa, kun kuvat halutaan tulostaa paperille. Tällöin meidän tulee määritellä kuvaan kuvapisteiden koko. Tämä kuvapisteiden koko määritellään resoluution avulla. Mitä tiheämmin paperille sijoitetaan kuvapisteitä, sitä pienempi kuvasta tulee ja vastaavasti samalla kuva näyttää tarkemmalta. Kun kuvapisteitä sijoitetaan harvemmin, kuva suurenee ja kuva näyttää epätarkalta. Tämä johtuu siitä, että yksittäiset kuvapisteet suurenevat.

Resoluution yksikkönä käytetään ppi:tä (pixels per inch, pikseliä tuumalle), jolla ilmaistaa kuinka monta kuvapistettä sijoitetaan yhdelle tuumalle. Kun resoluutio arvoa suurennetaan, kuvapisteitä sijoitetaan tiheämmin, vastaavasti kun resoluution arvoa pienennetään, kuvapisteitä sijoitetaan harvemmalle. Painomaailmassa käytetään ppi:n tilalta termiä dpi (dots per inch, pistettä tuumalle). Kuvan pistekoko vaikuttaa myös siihen, kuinka ison ja tarkan tulosteen kuvasta saa. Seuraava laskukaava selventänee tätä asiaa.

Pikselikoko = tulostuskoko (tuumaa)
resoluutio (ppi)

Jos esim. pikselimitoiltaan 400 x 1 0000 pikselin kokoiselle kuvalle annetaan resoluutioksi 200ppi, tulostuvaiheessa sen mitoiksi paperille tulisi maksimissaan 2 x 5 tuumaa (n. 5 x 13 cm). Jos taasen samalle kuvalle annetaan resoluutioksi 100ppi, tulee sen mitoiksi paperille maksimissaan 4 x 10 tuumaa (n. 10 x 26cm).

Tuumakoko voidaan muuttaa senttimetreiksi kertomalla se luvulla 2,54.

Toinen grafiikka tyyppi on vektorigrafiikka, joka koostuu vektoreista. Vektorigrafiikan hyöty bittikarttagrafiikkaan nähden on se, että vektorigrafiikalla tehty piirros on hyvin skaalautuva. Siinä missä bittikarttagrafiikka muodostuu pikseleistä, niin vektorigrafiikka muodostuu matemaattisista funktioista. Vektorigrafiikka tiedosto pitää sisällään vektoreiden alkupisteen, suunnan, loppupisteen sekä värin. Jokainen viiva vektorigrafiikka kuvassa on oma itsenäinen vektori. Katso tarkemmin vektorigrafiikasta osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Vektorigrafiikka.

Osoitteesta http://www.digicamera.net/armi/w3kurs/bitvekt.htm löytyy lyhyt opastus vektori- sekä bittikarttagrafiikan maailmaan.

”Esimerkki

Kaikki lähtee kuvausotteesta

Aina käsivaralta kuvattaessa kamera tärähtää. Sellaista kuvaajaa ei olekaan, ettei kamera tärähtäisi yhtään. Se, että näkyykö tärähdys kuvassa vai ei onkin sitten kuvausotteesta sekä valotusajasta kiinni.

Kameran laukaisu tapahtuu seuraavasti: ensin otetaan tukeva kuvausasento, sitten vedetään ns. liikkuvat taakse (automaattitarkennus, valotus yms.) ja tämän jälkeen laukaistaan kamera puristavalla laukaisulla. Monesti puhutaan kameran laukaisuviiveestä, mutta tämän ”liikkuvat taakse” -vedon eli ns. etuvedon aikana laukaisuviive ei vielä vaikuta. Käytännössä etuveto tarkoittaa sitä, että painetaan laukaisin puoleenväliin ja pidetään siinä kunnes kameran automatiikka on mitannut asetukset. Kun automatiikka on hoitanut oman hommansa puristetaan laukaisin loppuun saakka jolloin kamera ottaa kuvan.

Kuvausotteessa huomioitavaa:

  • kyynärpäät irti vartalosta
  • ota kamera vasemmankäden ”kuppiin”
  • ja etusormen ensimmäinen nivel laukaisimella (ei sormenpää)
  • Laukaisu on puristava, kuin asetta laukaistaessa, purista molempia käsiä kohti kameran keskusta. Muista puristava laukaisu.
  • Kamera nojaa otsaan niin tulee kolmas tukipiste.
  • katso etsimeen oikealla silmälläsi, ja pidä vasen silmä avoinna (tarkkaile ympäristöä)

Muutama perusasia

Canon AE-1 + 50 mm f1.8
Canon AE-1 + 50 mm f1.8

Pidä kamera aina valmiina

  • ”Olisipa ollut kamera mukana…”
  • taskukamera

Mene lähelle

  • mitä lähemmäs, yleensä sitä parempi
  • taustan osuus vähenee
  • lähin tarkennusetäisyys?
  • pelkistys

Pidä kameraa tukevasti

  • suurimpia sitä epäonnistumisiin…
  • purista, älä paina (oikaisemalla sormi), sormet piiloon
  • jalusta

Valitse yksinkertainen tausta

  • kohdistaa huomion pääkohteeseen
  • moni kuva pilalla taustan takia (sarvet, horisontti)

Sijoita pääkohde muualle kuin keskelle kuvaa

  • kolmanneksien linjat ja leikkaukset → dynamiikka
  • paakohde on oltava kuvassa

Muistikortteja, varaparistoja sekä salama
Muistikortteja, varaparistoja sekä salama

Toimintaa valokuviin

  • vältä poseerausta
  • työ, harrastus
  • arkiset päivän askareet
  • ”jänis istui maassa”

Käytä täytesalamaa

  • vastavalo, varjot
  • kuvattavalla henkilöllä lip

    pis päässä

Tarkkaile hyvää valoa

  • suora auringonvalo ei paras → yleensä liian kova
  • pilvipouta
  • varjo

Huonot kuvat roskiin

  • kuvaa myös pystykuvia
  • kuvaa eri polttoväleillä
  • muista myös yksityiskohdat → lähikuvat

Hanki riittävästi muisti

  • muisti ei enää nykyään maksa juuri mitään
  • voit kuvata kamerasi mahdollistamalla parhaalla tarkkuudella
  • hanki muutama muistikortti, älä välttämättä yhtä isoa

Tarkista paristot / akut

  • digikamerat kuluttavat paljon virtaa
  • varmista, että akut ovat ladattuja ja lähistöllä on varoiksi paristoja
  • säilytä pakkasella akkuja / paristoja vaikka takin taskussa, näin saat pidennettyä niiden toiminta aikaa
  • pidä aina mukanasi ylimääräinen paristosarja

Kiinnitä huomiota koko kuva-alueeseen

  • tarkista, ettei kohteen päästä kasva mitään esineitä
  • kuvassa ei pitäisi myöskään seikkailla ylimääräisiä käsiä, jalkoja tms.
  • tarkista aina kuva-alueen reunat

Opi kuvatiedostotyypit

  • mitä jpg-kuvatiedosto tekee kuvalle
  • onko kamerassasi mahdollista ottaa pakkaamattomalla kuvatiedostotyypillä kuvia?
  • mahdollistaako kamerasi RAW (raakakuvien) ottamisen
  • käyttötarkoitus ratkaisee myös kuvatiedostotyypin

Mikä on digikuvaus-sivusto

Tervetuloa digikuvaus-sivustolle. Sivuston on tarkoitus antaa valokuvauksesta kiinnostuneille lisätietoa sekä harjoitteita, joilla voi kehittyä valokuvaajana. Lisäksi sivustolla pyritään hyödyntämään erilaisia sosiaalisen median tarjoamia mahdollisuuksia. Tosin nämä palvelut avautuvat, kun ehdin niitä valmistamaan.

Sivustolla pyritään paneutumaan valokuvauksen teoriaan sekä jakamaan erilaisia vinkkejä, joista toivottavasti on sinulle hyötyä.

Kommentoithan rohkeasti, mikäli törmäät sivustolla virheisiin.

Mukavia kuvaushetkiä.