bittikarttagrafiikka

Bittikarttagrafiikka vs. vektorigrafiikka

Bittikarttagrafiikkaa käytetään valokuvien ja muiden skannattujen kuvien esittämiseen tietokoneella. Siinä kuva muodostuu kuvapisteista eli pikseleistä. Kaikki skannereiden, digitaalikameroiden ja kuvankäsittelyohjelmien tuottamat kuvat ovat bittikarttakuvia.

Bittikarttagrafiikan huono puoli on se, että sillä tuotetut kuvat eivät ole kovinkaan skaalautuvia. Pystymme kyllä pienentämään kuvia mielinmäärin laadun siitä heikentymättä, mutta kuvakoon kasvattaminen onkin hankalampaa. Mitä enemmän kasvatamme kuvaa sitä huonommaksi (rakeisemmaksi) se tulee. Tämä ilmiö johtuu siitä, että interpoloitaessa (kuvakokoa kasvattaessa) tietokone joutuu keksimään (laskemaan) uusia pikseleitä puuttuvien tilalle. Katso tarkempaa informaatiota bittikarttagrafiikasta osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Bittikarttagrafiikka. Alla on kuvattuna kyseistä ilmiötä muutamalla esimerkki kuvalla.

suurennos
Esimerkki bittikarttagrafiikan toiminnasta

Bittikartta kuva rakentuu kuvapisteistä eli pikseleistä, joista jokaisella on oma väriarvonsa. Pikselit ovat toisistaan riippumattomia. Bittikarttakuvan koko ilmoitetaan pikseleiden lukumääränä vaaka- ja pystysuunnissa. Tätä määrää kutsutaan kuvan pikselikooksi. Pikselikoko kertoo kuvan sisältämän informaation määrän. Esim. jos kuva on 150 pikseliä leveä ja 150 pikseliä korkea kuva käsittää yhteensä 100 x 100 pikseliä eli yhteensä 10 000 pikseliä. Vastaavasti 200 x 200 pikselin kokoinen kuva käsittää yhteensä 40 000 pikseliä. Koska 200 x 200 pikselin kokoinen kuva pitää sisällään enemmän pikseleitä kuin 150 x 150 pikselin kokoinen, niin tällöin 400 x 400 pikelin kokoisessa kuvassa voi olla neljä (4) kertaa enemmän yksityiskohtia. Miinus puolena tässä on se, että mitä isompi kuva on pikselikooltaan, sitä enemmän se vie myös fyysisesti tilaa kovalevyltä. Esimerkki kuvamme 100 x 100 ja 400 x 400 pikseliä, niin 400 x 400 pikselin kokoinen kuva vie tallennuspaikassa noin neljä kertaa enemmän tilaa kuin 100 x 100 pikselin kokoinen kuva.

Bittikarttagrafiikka
Esimerkki bittikarttagrafiikan suurennoksesta

Kuvan pikselikoko määrittelee tietokoneen muistissa olevan bittikarttakuvan koon pikseleinä. Pikselit ovat vain tietokoneen muistissa olevia elementtejä, joilla ei itsessään ole fyysisiä mittoja, ja tämä on ongelmallista siinä vaiheessa, kun kuvat halutaan tulostaa paperille. Tällöin meidän tulee määritellä kuvaan kuvapisteiden koko. Tämä kuvapisteiden koko määritellään resoluution avulla. Mitä tiheämmin paperille sijoitetaan kuvapisteitä, sitä pienempi kuvasta tulee ja vastaavasti samalla kuva näyttää tarkemmalta. Kun kuvapisteitä sijoitetaan harvemmin, kuva suurenee ja kuva näyttää epätarkalta. Tämä johtuu siitä, että yksittäiset kuvapisteet suurenevat.

Resoluution yksikkönä käytetään ppi:tä (pixels per inch, pikseliä tuumalle), jolla ilmaistaa kuinka monta kuvapistettä sijoitetaan yhdelle tuumalle. Kun resoluutio arvoa suurennetaan, kuvapisteitä sijoitetaan tiheämmin, vastaavasti kun resoluution arvoa pienennetään, kuvapisteitä sijoitetaan harvemmalle. Painomaailmassa käytetään ppi:n tilalta termiä dpi (dots per inch, pistettä tuumalle). Kuvan pistekoko vaikuttaa myös siihen, kuinka ison ja tarkan tulosteen kuvasta saa. Seuraava laskukaava selventänee tätä asiaa.

Pikselikoko = tulostuskoko (tuumaa)
resoluutio (ppi)

Jos esim. pikselimitoiltaan 400 x 1 0000 pikselin kokoiselle kuvalle annetaan resoluutioksi 200ppi, tulostuvaiheessa sen mitoiksi paperille tulisi maksimissaan 2 x 5 tuumaa (n. 5 x 13 cm). Jos taasen samalle kuvalle annetaan resoluutioksi 100ppi, tulee sen mitoiksi paperille maksimissaan 4 x 10 tuumaa (n. 10 x 26cm).

Tuumakoko voidaan muuttaa senttimetreiksi kertomalla se luvulla 2,54.

Toinen grafiikka tyyppi on vektorigrafiikka, joka koostuu vektoreista. Vektorigrafiikan hyöty bittikarttagrafiikkaan nähden on se, että vektorigrafiikalla tehty piirros on hyvin skaalautuva. Siinä missä bittikarttagrafiikka muodostuu pikseleistä, niin vektorigrafiikka muodostuu matemaattisista funktioista. Vektorigrafiikka tiedosto pitää sisällään vektoreiden alkupisteen, suunnan, loppupisteen sekä värin. Jokainen viiva vektorigrafiikka kuvassa on oma itsenäinen vektori. Katso tarkemmin vektorigrafiikasta osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Vektorigrafiikka.

Osoitteesta http://www.digicamera.net/armi/w3kurs/bitvekt.htm löytyy lyhyt opastus vektori- sekä bittikarttagrafiikan maailmaan.

”Esimerkki