Miten kuvaamista voi harjoitella?

Kuvaaminen koostuu useasta eri osa-alueesta, teknisestä ja sisällöllisestä. Nämä kaksi osa-aluetta voidaan jakaa vielä useampiin osasiin. Tekninen pitää sisällään valotusajan, aukon, syvyysterävyyden, tarkennuksen jne. Sisällöllinen taasen pitää sisällään kuvan kertomuksen, kuvaajan näkemyksen välittymisen katsojalle, sen ettei kuva olisi tylsä. Näistä kahdesta tekniikan voi opettaa ja opetella. Näkemyksen ja sisällön opettaminen on huomattavasti vaikeampaa, ellei jopa mahdotonta. Tämä erottaa loistavat kuvaajat harrastajista.

Seuraavassa muutamia vinkkejä:

Lyhyesti sanottuna voisi sanoa vinkeiksi, että sinun tulee kuvata paljon, lukea paljon, kuvata erilaisia tilanteita, mennä epämukavuusalueelle ja olla kriittinen omalla työlle. Nämä seikat ovat niitä, joihin itse voit vaikuttaa. Näiden lisäksi sinun tulee näyttää kuviasi myös muille, ja ottaa palautetta vastaan ja oppia siitä. Palautteen vastaanottaminen ja siitä oppiminen on vaikeaa, ja melko usein tämä unohtuu kuvaajilta. Palautetta tulisi kerätä säännöllisesti ja yrittää oppia siitä. Kuten olen maininnut, kuvaaja ei ole koskaan valmis.

Kun kuvaat, niin kokeile välillä viedä kuvaamiasi kohteita niille epätyypillisiin ympäristöihin. Pyri silti viestimään oleellinen.

Opettele ns. aivomyrskytekniikka. Kyseisen tekniikan avulla pystyt kehittämään ajatusprosessia, ja näkemään tavanomaisista käsitteistä/asioista uusia näkökulmia. Tähän auttaa se, että menet paikkoihin, joissa ihmisillä on erilaiset arvot, asenteet, tunteet, toiveet, odotukset tai edellytykset kuin sinulla. Mieti tämän jälkeen, miten saisit valokuvattua nuo erot. Toinen tapa kehittää tätä taitoa on kuvitella/miettiä abstrakteja asioita, kuten kuinka valokuvaisin teeman hedelmällisyys, pelko, toivo, ahneus? Ei siis adjektiiveja! Opettele ensin luomaan mielikuvia, jonka jälkeen pyrit toteuttamaan ne kuvaamalla. Tähän auttaa se, että pääset sisään sisäiseen lapseesi ja lapsen ajatteluun ja mielikuvamaailmaan. Lapset ovat yleensä idearikkaita ja heillä on mitä ihmeellisimpiä ajatuksia arkipäivän asioista. Yritä ymmärtää mitä kaikkea on jäänyt ymmärryksesi ulkopuolelle, tällöin tiedät mitä tulisi vielä opetella.

Valokuvaajalle on tärkeää yleissivystys, tai ainakin lehtikuvaajalle. Lukiessasi, muuta tekstiä mielessäsi kuviksi, ajattele miten toteuttaisit tämän, miten kuvaisit kuvituksen tähän. Sama harjoitus pätee myös musiikkiin. Pyri kuvittamaan kuuntelemaasi musiikkia. Etsi musiikista ja kuvista tarinaa.

Harjoittele teknistä osaamista osa-alue kerrallaan. Muuta aina yhtä asiaa ja katso mikä muu muuttui sen seurauksena. Yksittäinen muutos vaikuttaa aina moneen asiaan. Mikäli muutat aukkoa, sen muutos vaikuttaa myös valotusaikaan, mikäli haluat saman valotuksellisen lopputuloksen.

Opettele näkemään valo ja varjo. Mieti, miten mikäkin pinta heijastaisi, jos se olisi peilimäinen. Ajattele, että valo piirtää. Ajattele, että varjo piirtää. Miten niiden tavat piirtää eroavat? Entä mitä samanlaista niissä on? Milloin niissä on jotain samaa?

Harjoittele klassisia harjoitteita: kuvaa vaaleaa kohdetta esimerkiksi valkoisella taustalla, tummaa kohdetta mustalla taustalla; ota kuva, joka kuvastaa liikettä/vauhtia, ota kuva varjosta, ota kuva valosta, ota huono kuva, ota hyvä kuva. Harjoittele niin, että mitään ei korjata jälkikäteen. Ajatuksella, että valotuksen jälkeen kuva on valmis. Tee kuvasarjoja, jotka kertovat tarinan/muutoksen.

Keskustele muiden ihmisten kanssa, ole avoin ideoille. Kuuntele heidän tarinoitaan ja ammenna niistä kuvausaiheita, kokemuksia. Kysy mitä ihmiset haluaisivat näyttää omasta elämästään muille valokuvan muodossa. Keskustele erilaisten ihmisten kanssa, ei ainoastaan luottokavereidesi.

Luo kuva ensin päässäsi valmiiksi. Toteuta se sitten. Tutki mitä yhteistä mielikuvalla ja valmiilla kuvalla on tai ei ole. Tee sama uudestaan ja uudestaan.

Lukiessasi lehtiä, niin peilaa kuvia tarinaan ja mieti miksi kuvaaja on päätynyt tuohon lopputulokseen. Miksi hän on kuvannut kohteen juuri tuosta kuvakulmasta ja tuossa valossa? Mieti mitä kuvaaja yrittää viestiä? Mieti, vahvistaako kuva tarinaa ja sopiiko se siihen? Kuvan tulisi kertoa tarina ja lehdissä sen tulisi olla pysäyttäjä, eli imaista lukija juttuun. Käykö näin?

Samalla voit valikoida sieltä hyviä kuvia ja miettiä, että mikä kyseisestä kuvasta tekee hyvän. Minkä tarinan ne kertovat?

Harjoittele kameran laukaisemista paljon. Tärähtämättömyyttä, ajoitusta, kameran läpi näkemistä, rajaamista, tarkentamista, valon mittaamista, omaa asentoasi ja otettasi kamerasta. Pidä kameraa käsissäsi ja säätele sitä vaikka televisiota katsoessasi kunnes kukin nappi ja nuppi ovat niin tuttuja, että tuntoaisti riittää kameran komentamiseen.

Älä tyydy näkemään sitä, mikä on silmiesi edessä, vaan opettele etsimään sitä, mitä jostain puuttuu. Palapelin tärkeimmät palat ovat aina ne puuttuvat palat.

Pysähdy useasti seuraamaan jotain tavallista asiaa pitkäksi aikaa. Etsi siitä jotain sellaista, minkä kaikki näkevät, mutta juuri kukaan ei huomaa. Halutessasi voit harjoitella kuvaamalla juuri tuon ulottuvuuden, juuri tuosta asiasta.

Toivottavasti näistä on sinulle jotain apua.