Miten kehittyä kuvaajana?

Valokuvaus on mukava harrastus, jonka parissa voi helposti unohtaa nykyelämän hektisyyden ja syventyä ”omaan maailmaan”. Toisaalta valokuvaus on myös todella vaikeaa. Kuvaamisessa voi aina kehittyä.

Omasta mielestäni valokuvaaja ei ole koskaan valmis. Tämä taitaa päteä kyllä alaan kuin alaan. Aina tuntuu olevan jotain opittavaa, jotta tulisi vielä paremmaksi ja voisi nauttia työstään enemmän.

Seuraavassa joitakin mietteitä, kuinka voi kehittyä valokuvaajana. Lisäksi olen hieman miettinyt, mitkä asiat ovat ne suurimmat mokat.

Jotta kuvauksessa voisi kehittyä, tulee omia kuvia kohtaan olla kriittinen. Mikäli hyväksyy minkä tahansa otoksen ”huippukuvana”, ei kehittymistä yksinkertaisesti voi tapahtua. Tämä pätee ihan kaikkeen. Jos olet aina tyytyväinen saavutuksiisi, niin miten siinä sitten voi kehittyä. Älä ole tyytyväinen vähään, vaan tavoittele sitä, minkä voit saavuttaa.

Mitä tulee valokuviin, niin mielestäni jokaisen kuvan tulisi kertoa tarina. Jokaisen kuvan tulisi imaista katsoja mukaan siihen maailmaan, jossa kuvaaja on ollut tallentaessaan kuvan. Tällöin voimme puhua hyvästä kuvasta. Se ei tarkoita sitä, että kuva olisi teknisesti moitteeton, tai noudattaisi erilaisia sommittelusääntöjä. Tämä tarkoittaa nimen omaan kuvan sisältöä. Kuvassa pitää olla jokin ”juju”. Sen pitää koukuttaa katsojansa, jotta voitaisiin puhua hyvästä kuvasta.

Tästä johtuen pahin mahdollinen vika kuvassa on tylsyys sekä sisällöttömyys. Kuten aiemmin jo sanoin, kuvan tulee kertoa, yksinäänkin, tarina. Pieleen mennyt, mutta mielenkiintoinen kuva hakkaa mennen tullen 100% onnistuneen, mutta tylsän kuvan. Mielenkiinnon lisäksi kuvan tulee olla kertomus. Kuvan tulee puhua katsojalleen tietyllä äänensävyllä ja välittää tilanteita, tuntemuksia, iloa, surua jne. Kuva voi olla teknisesti millainen tahansa, mutta sen tulee kertoa tarinaa.

Tarkastellessasi kuvausreissun jälkeen kuviasi lämpimän kaakaon ääressä, kysy jokaisen kuvan kohdalla, miksi olen ottanut kyseisen kuvan. Jos kuva antaa vastauksen tuohon kysymykseen niin asia on kunnossa. Jos kuvaajan tai jonkun muun henkilön, kuvatekstin tai muun saateviestin tms. pitää vastata edes osittain tuohon kysymykseen niin kuva on epäonnistunut.

Tiedän. Jos näin työskentelet jokaisen kuvan kanssa, niin onnistuneiden otosten määrä vähenee, ainakin aluksi. Tämä johtuu siitä, että et voi vain silmittömästi ”räiskiä”, vaan jokaisen valotuksen takana tulee olla jokin oivallus, jokin tarkoitus. Tämän vuoksi valokuvaaminen on niin hankalaa.

Hyviä ohjeita ja vinkkejä ei ole koskaan liikaa. Tämän vuoksi kannattaa seuraavat, lehtikuvaajille ensisijaisesti tarkoitetut vinkit, painaa mieleen.

Lehtikuvaajan vinkkipankki

  • Mene lähelle. Valokuvaajan on uskallettava kohdata ihmisiä. Kuvaan ei saa tunnelmaa, jos ihmiset on kuvattu liian kaukaa.
  • Ota kontaktia kuvattavaan. Pyydä ihmisiä liikkumaan, puhumaan tai tekemään jotain aiheen kannalta olennaista. Jäykästi rivissä pönöttävät hahmot eivät kerro katsojalle mitään.
  • Liiku. Kokeile eri kulmia ja rajauksia. Kiipeilemällä ja kyyristelemällä löydät kuvaasi yllättäviä ja uusia asetelmia.
  • Tunne kamerasi. Tutustu laitteistoon niin hyvin etukäteen, että osaat käyttää sen eri toimintoja ja voit olla varma, että se toimii.
  • Tutustu kohteeseen. Mikäli mahdollista, ota etukäteen selvää minkälaiseen juttuun kuva on tulossa. Neuvottele kirjoittavan toimittajan kanssa aiheesta ja sen pääkohdista, jotta onnistut välittämään kuvasi kautta oikeaa tietoa.