Sommittelusta

Sommittelulla tarkoitetaan kohteiden sijoittelua tarkoituksenmukaisempiin paikkoihin kuva-alassa. Kuvan sommittelussa on huomioitava suuri määrä asioita. Sen vuoksi sommittelu onkin eräs valokuvaamisen vaikeimmista asioista. Seuraavaksi käsitellään muutamia sommitteluun liittyviä seikkoja.

Tasapaino

Tasapainoista kuvaa on mukava katsella, eikä siitä synny sellaista vaikutelmaa, että jokin elementti tippuu kuvasta pois. Tasapainoinen, vakaa sommitelma on saavutettu silloin, kun kuvaan ei tee mieli lisätä eikä poistaa siitä mitään.

Jännitteet

Kokemattomien kuvaajien yleisin virhe on juuri vastakohtaisuuksien liian vähäinen käyttö. Kuvasta tulee mielenkiintoisempi, mikäli kuvassa käytetään vastakohtaisuuksia. Tämän lisäksi kannattaa pyrkiä kuvaamaan kohteet erikokoisina, jolloin kohteiden kokoerot muodostavat jännitteitä.

Sijainti kuva-alassa

Muodoltaan ja kooltaan samanlaisten kohteiden/objektien voimasuhteita voi vaihdella sijainnin avulla. Kuvia sommitellessa on hyvä muistaa, että yleensä ihmiset tarkastelevat kuvia lukusuuntansa mukaisesti; vasemmalta oikealle. Tästä syystä vasemmalla olevat kohteet osuvat katsojan silmiin ensimmäisinä ja ovat tästä syystä tärkeämmässä asemassa kuin oikeassa laidassa olevat kohteet. Toisaalta liikkuvaa kohdetta kuvattaessa, jos liike tapahtuu vasempaan suuntaan tulee vaikutelma, että liike on rajumpaa/vaarallisempaa, kun taas jos kuva käännetään peilikuvaksi niin tämä vaikutus hälvenee.

Rytmi

Kuvataiteissa rytmi perustuu kuvan elementtien tai muuttujien toistumiseen. Kuvan muuttujia ovat muoto, koko, sijainti, suunta, välimatka, lukumäärä ja tiheys. Jos elementtien toistuminen kuvassa noudattaa selvästi tiettyä kaavaa on kyseessä sidottu rytmi, jos taas elementit eivät noudata mitään tiettyä kaavaa kyseessä on vapaa rytmi. Yleensä tällainen sidottu rytmi antaa katsojalleen vaikutelman hallitusta ja rauhallisesta kuvasta.

Kultainen leikkaus

Ihmissilmää miellyttää yleensä kulttuurisesta taustasta riippumatta tietyt perusmuodot ja sommitelmat. Antiikin kreikkalaiset pohtivat ”täydellisen muodon” problematiikkaa ja päätyivät kultaiseen leikkaukseen, jossa jana jaetaan kahteen osaan siten, että pidemmän osan suhde koko janan pituuteen on yhtä suuri kuin lyhyemmän osan suhde pidempään osaan.

Ehkä kuvataiteiden käytetyin ja yleisin sommittelu sääntö, jota käytettiin jo antiikin Egyptissä ja Kreikassa. Kultainen leikkaus perustuu matemaattisiin suhteisiin. Kultainen leikkaus tarkoittaa kuva-alan jakamista vaakasuunnassa kolmeen osaan sekä pystysuunnassa kolmeen osaan, siten että osien suhde on 8:13 tai yksinkertaistettuna 2:3.

Kultaisessa leikkauksessa pyritään sijoittamaan kuvan kohde tai kohteet näihin diagonaalien leikkauspisteisiin. On muisteettavaa, että kultainen leikkaus on kuvan sommittelua helpottava menetelmä, jota voi soveltaa lähes kaikessa kuvataiteissa, kuten piirtämisessä, maalaamisessä kuin myös valo- ja videokuvauksessa.

Joissakin uusissa digikameroissa on nykyisin mahdollista lisätä kameran takaseinän LCD-paneeliin kultaisen leikkauksen ruudukko, jotta sommittelu olisi helpompaa käyttäen tätä keinoa. Samoin järjestelmäkameroihin on mahdollista hankkia tähyslasi, jossa on kultaisen leikkauksen ruudukko.

Seuraavassa on kuvattuna kuinka kultainen leikkaus jakaa kuva-alan.

Ja seuraavassa kuinka tämä kultainen leikkaus istuu kuvaan

Kultainen leikkaus kuvassa

Kuitenkin, jos noudatat vain orjallisesti esim. kultaisen leikkauksen sääntöä, niin silloin kuvista tulee helposti kaavamaisia ja elottomia. Kannattaa siis aina välillä rikkoa näitä sääntöjä, jotta saisit mielenkiintoisia ja kertovia kuvia aikaiseksi.

Diagonaalisommittelu

Varma perusratkaisu hyvän kuvan sommittelussa on diagonaalin eli lävistäjän käyttö. Kuvan kannalta keskeiset elementit sijoitetaan kuvan lävistäjälle. Diagonaalisommittelu korostaa kuvassa liikkeen tuntua ja tekee kuvasta dynaamisemman. Mikäli kuvassa käyttää diagonaalisommittelua, niin tämä diagonaali ohjaa katsojan katsetta siihen suuntaan, missä kuvan pää kohde on.


(Lähde: http://www.buusti.net/kamerakoulu/)

Tyhjän tilan käyttö

Tyhjä tilan käyttö on aliarvostettu sommittelutapa. Kuitenkin täyteen ahdettu kuva antaa tukalan ja rauhattoman vaikutelman. Itse ainakin pidän yksinkertaisesta, yksinkertainenhan on kaunista. Tästä syystä kannattaa pyrkiä pysymään yksinkertaisissa ja selkeissä kuvasommitelmissa. Tyhjää tilaa pitää uskaltaa jättää, jotta kokonaisuus hengittäisi, jottei kuvasta tulisi liian raskas.

Uskalla jättää kuviin tyhjää tilaa liikkeen suuntaa sekä sinne päin minne ihmiset katsovat. Tämä edesauttaa sitä, ettei katsojalle tule mielikuvaa, että jotain kuvasta puuttuisi.


(Lähde: http://www.buusti.net/kamerakoulu/)

Taustan ja reunojen tarkoitus

Monelta hukkaan menevältä kuvalta säästyy yksinkertaisesti tarkastamalla kuvan reunat ennen kuvan ottamista. Reunojen tarkastaminen tarkoittaa sitä, että kierretään nopeasti pääkohteen ja kuvan reunat. Tällä on tarkoitus tarkistaa, ettei pääkohteen päästä kasva esim. lyhtypylväs tms. Samalla kun reuna-alueet tarkistaa, tulee myös tarkastettua, ettei jollain reunalla ole mitään sopimatonta esim. toisen ihmisen sormat tms. Toisaalta nykytekniikalla osa näistä reunoilta pilkistävistä elementeistä on helppo poistaa jälkeenpäin kuvankäsittelyllä.

Pääkohteen merkitys

Jokaisessa kuvassa tulee olla jokin pääkohde, kohde joka nousee kuvasta esiin ja vangitsee katsojan katseen. Pääkohteen tulee erottua kuvan taustasta. Mikäli pääkohde ei selkeästi erotu kuvasta, niin sommittelussa tulee käyttää keinoja, joilla katsojan katse ohjataan pääkohteeseen. Tällaisia keinoja on esim. diagonaalit.

Jotta pääkohde erottuisi paremmin taustasta sen tulee olla selvästi tummempi tai vaaleampi kuin mitä kuva-alan tausta on. Lähes poikkeuksetta kuva, jossa ei ole selkeää pääkohdetta on tylsä, eikä sitä jaksa katsoa.


(Lähde: http://www.buusti.net/kamerakoulu/)

Rajaus

Rajaus on yksi kuvakerronnan peruselementeistä. Kuvaaja tekee jonkin rajauksen todellisuudesta sillä hetkellä, kun hän päättää painaa kameran laukaisinta. Rajauksen avulla pystyt rajaamaan näkymästä sen osan, jonka haluat tallentaa jälkipolville. Joka kerta, kun painat laukaisinta teet tiedostamatta tai tietoisesti valintoja, että mitä haluat rajata pois kuvasta ja mitä haluat näyttää kuvassa.

Kun mietit rajauksia, niin muista yllä mainitut, eli anna pääkohteen hengittää, käytä muita sommittelun ”sääntöjä” ja mieti kuvauskorkeus sellaiseksi, että se palvelee kuvattavaa. Lisäksi tulee muistaa, että henkilökuvissa ihmisten raajoja ei saa rajata nivelien keskeltä, vaan mieluummin hieman nivelen alapuolelta. Mikäli rajaat henkilökuvissa raajan ennen niveltä tai nivelen kohdalta tulee amputaatio vaikutelma. Mikäli kuvaat lapsia tai eläimiä, niin mieti kannattaisiko välillä polvistua kohteen tasolle, jotta kuvasta tulisi enemmän kertova, eikä kohde vaikuttaisi niin pieneltä ja mitättömältä.

Lisätietoa

Lisätietoa sommittelusta löytyy seuraavista Ylen tekemistä videoista

Sekä seuraavista www-sivustoista

Käy tekemässä oheiset sommittelu tehtävät: tehtävä 1 ja tehtävä 2.