Kuvausohjelmat

Nykyisissä digikameroissa on useinta eri aiheohjelmia, eli valmiita ohjelmia erilaisiin kuvaustilanteisiin. Auto-valotuksen lisäksi nykyisistä digikameroista yleensä löytyvät myös valotusohjelmat, aukon (A tai Av) ja ajan (S tai Tv) mukaan kuvaukseen sekä täydellinen manuaalinen (M) kuvausohjelma. Näiden valotustoimintojen lisäksi kameroista löytyy eriävä määrä kuvausaiheen mukaisia automaattiohjelmia (kuvasymbolit tai BS) esim. lähikuvaus, maisemakuvaus, yökuvaus sekä muotokuva aiheohjelmat.

Muut tarvittavat säädöt on yleensä piilotettu ns. pokkareissa valikkoviidakkoon eli menuun.

Mikäli haluat antaa automatiikan määrätä miten kuvat valotetaan ja mikä aukko valitaan voit luottaa täysautomaattiseen ”vihreään linjaan”, jolloin sinun ei tarvitse muuta kuin osottaa kamera kohti kohdetta ja laukaista. Vaikka käyttäisitkin ”vihreää linjaa”, niin tarvittava informaatio kameran toiminnasta näkyy kameran takaseinän LCD-ruudussa.

Automatiikasta huolimatta on ainakin kuvan koko ja pakkauksen, tallennuksen ja valkotasapainon arvot hyvä tarkistaa ennen tärkeää kuvausta. Jos säädöt eivät ole kohdallaan, ei voi odottaa kameran tuottavan tarkkoja ja oikean värisiä kuvia. Kuvan koko kannattaa valita sen mukaan, mihin käyttötarkoitukseen haluaa kuviaan käyttää. Mikäli jo kuvaustilanteessa tiedät haluavasi teettää kuvistasi paperivedoksia, niin kannattaa valita kuvan kooksi suurin mahdollinen kuvakoko ja pakkaukseksi mahdollisimman pakkaukseton vaihtoehto. Näin kameran tuottamat tiedostot ovat riittävän hyvälaatuisia paperivedokseen. Yleensä valkotasapaino toimii melko hyvin automaattiasetuksilla, mutta sekavalossa (keinovalo sekä luonnonvalo) automatiikka saattaa pettää.

Kuvaustila ja katsomistila

katselutila
Kamerassa voi valita kuvaustilan sekä katselutilan välillä. Katselutilassa voit tarkastaa otokset.

Digikameroiden käyttölogiikat poikkeavat melkoisesti toisistaan, mutta lähes kaikilla on yhteistä seuraavat kaksi perustilaa.

  • Kuvaustila on merkitty yleensä kamerasymbolilla tai Auto-sanalla. Kuvaustilan valikko käsittää kuvakoon, valotuksen ja valkotasapainon säädöt sekä muut valokuvauksen kannalta olennaiset valinnat. Monilla pokkareilla voidaan tallentaa myös liikkuvaa kuvaa ja ääntä.
  • Katsomistilaan vie ”kehystetty nuolenkärki” -symboli (kuten videoissa tai DVD-soittimessa Play-painike). Kun katsomistila on valittu, kameran näyttöön ilmestyy viimeksi otettu kuva. Useimmissa kameroissa otettua kuvaa voidaan lisäksi suurentaa joko zoomsäätimellä tai muulla suurennuslasi-symbolilla merkityllä näppäimellä. Suurennuksen kohtaa voidaan ohjata yleensä nuolinäppäimillä. Säätimen toinen suunta, mosaiikki-symboli tuo näyttöön kortille tallennetut otokset pikkukuvina. ”Sormenpääkuvista” (thumbnail-kuvat) voidaan nuolinäppäimillä valita kuva, jota halutaan tarkastella suuremmassa koossa.

Oleellista on jo kuvauksen aikana varmistaa, että kuva on terävä suurentamalla kuva vähintään kaksinkertaiseksi. Muista kuitenkin, että kuva voi näyttää pienellä LCD-näytöllä neulanterävältä, mutta vasta tietokoneen näytöltä katsottuna paljastuu totuus. Samalla kun tarkastelet kuvan tarkkuutta LCD-näytöltä voit käyttää valotuksen tarkasteluun histogrammia.

Oikea kuvakoko ja pakkaus

Yleensä kuvaus kannattaa tehdä aina kameran täydellä kuvakoolla, jos vain muistikortissa on riittävästi tilaa. Miksi näin? Yksinkertaisesti siitä syystä, että bittikarttagrafiikka kuvaa voidaan helposti jälkikäteen pienentää laadun kärsimättä, mutta jos kuvaa yritetäänkin suurentaa, niin kuvan laatu kärsii. Keinotekoinen kuvakoon kasvatus eli interpolointi ei voi keksiä puuttuvien yksityiskohtien tilalle uusia yksityiskohtia, tästä syystä bittikarttagrafiikkaa suurennettaessa laatu heikkenee.

Mikäli käyttämäsi muistikortti ei ole kovin iso, niin voit säästää kortin muistitlaa säätmällä kuvakokoa pinemmäksi kuin mitä on kennon maksimi kuvakoko. Esim. jos tiedät tarvitsevasi kuvista vain ns. kymppikuvia (15 x 10 cm), voit valita tarkkuudeksi 1600 x 1200 / 2.0 megapikseliä jo kuvattaessa tai jos taasen haluat A5-kokoisia tulosteita valitse 2048 x 1586 / 3.1 megapikseliä.

Tallennettravan tiedoston kokoon vaikuttaa kuvakoon lisäksi myös se, miten kuva pakataan. Kuvatiedosto voidaan käytännössä pakata (tiivistää) noin kymmenenteen osaan ilman näkyviä vaurioita. Hyvä valinta yleiskuvaukseen onkin kameran usein oletusarvona suosittelema Fine, HQ, Normal, Medium, kaksi tähteä tms. yleensä keksimmäinen vaihtoehto. Mikäli et haluat menettää mitään tärkeää kuvasta pakkauksen takia, valitse paras mahdollinen pakkaus.

JPG vai RAW

Kuvaustilanteessa kannattaa miettiä kuvaako RAW vai JPG kuvatiedostoja.

Useimmat kamerat tallentavat kuvat oletuksena JPEG-muotoon (JPG). JPG-muoto on pakkauksellinen kuvaformaatti, joka automaattisesti pakkaa kuvatiedostoa. JPG-tiedoston huonona puolena on se, että jokaisen tallennuksen yhteydessä kuvatiedostoa pakataan uudestaan. Näin ollen, jos teet originaaliin JPG-tiedostoon muutoksia ja tallentelet sitä uudestaan, niin muokattu kuvatiedosto on enemmän pakattu kuin mitä alkuperäinen oli, ja näin ollen siitä ollaan myös menetetty informaatiota. Tästä huolimatta, yleiskuvaukseen JPG on oiva tallennusmuoto, joka toimii varmasti kaikissa ohjelmissa. JPG:n etuna on myös se, että kuvauksen jälkeen sinun ei tarvitse muuttaa tiedosto formaattia mihinkään, vaan voit liittää ottamiasi kuvia suoraan esim. www-sivuillesi tai Wordilla kirjoittamiisi tekstidokumentteihin.

Kalliinmissa kameroissa, kuten digitaaliset järjestelmäkamerat, voidaan valita myös täysin pakkaamaton tallennusmuoto TIFF tai kennon koko informaation tallentava RAW-muoto. RAW:n etu on laaja jälkeenpäin säädettävyys. RAW-tiedoston kuvaa voidaan korjata valotuksenkin suhteen muutaman aukon verran aina alivalotuksesta ylivalotukseen. Näin ollen mikäli olet kuvannut RAW-muotoon ja huomaat jälkikäsittelyvaiheessa kuvan olevan ylivalottunut niin muunnossa RAW-tiedostosta esim. JPG-tiedostoksi voit hyvin vielä muuttaa alivalottaa kuvaa muutaman aukon verran, jotta lopputulos olisi haluttu. Vaikka RAW-tiedostot ovatkin säädettävämpiä kuin esim. TIFF tai JPG, niin se ei silti tee käyttäjäänsä autuaaksi tai poista sitä tosiasiaa, että sinun tulee osata ottaa jo kuvaushetkellä mahdollisimman valmis kuva. Kuten muissakin tiedostoformaateissa, myös RAW-kuvissa tulee säätöjen rajat vastaan.

RAW-tallennusmuoto on merkkikohtainen ja säädöt voidaan tehdä varmasti joko kameran mukana tulevalla muuntotyökalulla tai sitten Adoben tarjoamalla Camera RAW pluginilla, joka on mahdollista asentaa PhotoShop ohjelmaan.

Mainituista tiedostomuodoista RAW-tiedostot vievät tallennustilaa kaikkein eniten, koska silloin tallennetaan kaikki informaatio mitä kuvaushetkellä kennolle on välittynyt. Tämän vuoksi pakkaamaton tallennusmuoto TIFF vie myös vähemmän tilaa kuin RAW.

Perussäädöt

Ennen kuin aloitat kuvaamisen niin sinun tulee tehdä perusasetukset kuntoon. Näitä ns. perusasetuksia ovat kuvakoko, pakkaus, kennon herkkyys (ISO), mahdolliset teräväinti- / värikylläisyys- ja kontrastiasetukset sekä valkotasapaino. Mikäli kamerallasi pystytään määrittelemään teräväinti- / värikylläisyys- sekä kontrastiasetukset, niin ne kannattaa pitää perusasennossa (0, medium) tai säätää tehdasasetuksia miedommaksi. Joka tapauksessa näitä perussäätöjä on helppo sitten muuttaa jälkeenpäin kuvankäsittelyssäkin, mutta jos kuva tallennetaan liian voimakkailla arvoilla, menetetään osa luonnollisista sävyistä.

Seuraavaksi voit katsoa Ylen digivideokurssiin liittyvän videon perussäädöistä osoitteeesta http://www.yle.fi/drupal/digikuva/asx/digikuva_kameransaadot_hi.asx.

Kameran perusasetuksen automaattinen (auto) valkotasapainon säätö on varmin vaihtoehto yleiskuvaukseen. Lähestulkoon kaikissa tilanteissa voidaan luottaa, että automaattinen valkotasapainon säätö tuottaa väreiltään oikeanlaisen kuvan, mutta on tilanteita, joissa automatiikka ei pärjää. Tällaisia tilanteita ovat sellaiset, joissa on käytössä poikkeavat värilämpötilat. Tällaisia kuvaustilanteita, joissa on käytössä poikkeavat värilämpötilat ovat tilanteet, joissa on sekavalo (paikassa sekä keino- että päivänvaloa). Valkotasapaino on myös mahdollista asettaa käsin, tällainen ominaisuus on mm. digitaalisissa järjestelmäkameroissa.

Jos kuvaus tapahtuu koko ajan samassa paikassa ja valossa, on hyvä valita olosuhteen (aurinko, pilvinen, hehkulamppu, loisteputki, jne.) mukainen ennakkoasetus valkotasapainoon. Tällöin värien tulisi toistua luonnollisena ja valkoinen olisi kuvissa myös valkoista. Mikäli kuvaat RAW-kuvia, niin valkotasapaino on jälkikäteen helppo korjata oikeaksi. Lisää valkotasapainosta linkistä aukeavassa videossa, jonka on tehnyt Yle http://www.yle.fi/drupal/digikuva/asx/digikuva_valkotasapaino_hi.asx. Yleisesti muutoin valkotasapainosta löytyy informaatiota http://fi.wikipedia.org/wiki/Valkotasapaino.

Tarkista ennen kuvausta

Kuvakoko: Täysi kuvakoko tai sopiva käyttökoko ja muotosuhde.
Pakkaus: Standard- tai Medium-valinta tiivistää kuvatiedon turvallisesti.
Valkotasapaino: Auto-asento on varmin yleiskuvaukseen.
Vara-akku mukana: Digitaalikamerat syövät lahjakkaasti akkuja ja yleensä juuri ennen huippuotosta akut loppuvat.
Muistia: Varaa kuvausreissuille riittävästi muistikortteja mukaan, jotta mitään ei jäisi tallentamatta. Harvoinhan lähdit kuvaamaan vain yhdellä filmirullalla.