post

Tiedoston tiedot

metatiedot

Avoinna olevan kuvan metatiedot, jotka kamera on kuvaan tallentanut.

Kuvatiedoston tiedoilla tarkoitetaan kuvaan tallennettuja metatietoja. Metatiedot ovat kuin tiedoston tuoteseloste. Metatiedoissa löytyy tietoja, joita kamera on tallentanut kuvaushetkellä, kuten käytetyn valotusajan ja aukon tiedot.

Sinun on mahdollista itse lisätä tiettyjä metatietoja kuvaan, kuten kuvaajan tiedot, hakusanat sekä kuvaukset.

Metatiedot voidaan myös ”piilottaa” kuvan tallennuksen yhteydessä.

Metatietoja pääset tarkastelemaan Photoshopissa seuraavasti:

  1. Avaa kuva, jonka metatietoja haluat tarkastella
  2. Valitse File > File Info (Alt + Ctrl/ + i)
  3. Syötä haluamasi tiedot esim. Document title (asiakirjan nimi), author (tekijä), description (kuvaus), description writer (kuvauksen kirjoittaja), keywords (avainsanat, erota toisistaan pilkulla), categories (luokat) sekä origin (alkuperä)
  4. Kameran tai skannerin tallentamat tiedot näet välilehdiltä Camera Data 1 ja 2
Metatiedot Bridgessa

Metatiedot Bridgessa

Kuvien metatiedot sekä avainsanat voidaan syöttää myös Adobe Bridgessä olevassa metatieto-ikkunassa. Kyseisen ikkunan alta löytyy myös muut metatiedot, joita voidaan tarkastella.

Kaikki kynäsymbolilla merkityt tiedot ovat muokattavissa olevia tietoja. Avainsanat tallentuvat luetteloon, ja niitä ovi kytkeä yhdellä kertaa useampiin valittuihin kuviin.

Bridgessä voit muuttaa ja tarkastella suljettuna olevien kuvien metatietoja. Eli sinun ei tarvitse silloin avata niitä ennen tietojen tarkastelua Photoshopiin.


post

Kuvan terävöitys

Terävöitys

Kuvan terävöitys: Filter > Sharpen > UnSharp Mask

Terävöityksellä tarkoitetaan sitä, että kuvan vaaleiden ja tummien reunojen pikseleitä terävöitetään. Digitaalisten kuvien terävöittämistä tarvitaan kompensoimaan tulostuksessa tapahtuvaa pehmentymistä, sekä tekemään web-kuvista miellyttävämpiä katseltavia.

Kuva terävöitetään seuraavasti:

  1. Ennen kuin lähdetään kuvaa terävöittämään, pitää kuva suurentaa ensin 100%:n kokoon. Tämä onnistuu helpoiten kaksoisklikkaamalla suurennuslasia. Mikäli kuva ei ole suurennettu 100% ei terävöintiä pystytä arvioimaan kovinkaan luotettavasti koko kuva-alaan.
  2. Tämän jälkeen valitaan Suodin » Terävöitys » Epäterävä maski (Filter » Sharpen » Unsharp Mask).
  3. Anna arvoiksi esim. 250; 1,0; 7.
  4. Hyväksy asetukset OK-painikkeella.
  5. Jos terävöitystä tuli liikaa tai liian vähän, peru se Ctrl + Z ( + Z)

Terävöitys-ikkunan Määrä-kohta (Amount) määrittelee terävöityksen yleisen määrän. Mitä suurempi tämä arvo on, sitä voimakkaampi terävöitys kuvaan tehdään. Yleensä tämä arvo asetuu 150 – 300% väliin.

Säde ruudussa määritellään, kuinka suurella alueella ääriviivoja terävöitetään. Tavallisin arvo tähän ruutuun on 1,0, mutta arvo vaihtelee 0,8 ja 1,5 välillä.

Taso-arvo määrittelee kuvassa esiintyvän kohinan eli rakeisuuden määrän. Mitä suuremman arvon asetat, sitä vähemmän kuvassa esiintyy kohinaa. Sopivan arvon löydät siten, että se on pienin mahdollinen arvo, jolloin vielä kuvan tasaiset pinnat säilyvät tasaisina ja teräviksi tarkoitetut pinant terävinä. Normaalisti tämä arvo vaihtelee 2 – 10 välillä.


post

Värisävyt kuntoon

curves

Image > Adjustments > Curves (Ctrl /  + M)

Kuvan rajauksen jälkeen on syytä korjata kuvan värisävyt. Värisävyjen korjailu voidaan PhotoShopissa tehdä käsin tai luottaa PhotoShopin automaatteihin. Automaattisen sävykorjauksen saa tehtyä valinnalla Kuva » Säädöt » Automaattinen väri (Image » Adjustments » Auto Color). Suurimmassa osassa kuvia automaattisäätö riittää tekemään kuville tarvittavat värikorjailut, etenkin jos paneutuu muokkaamaan sen asetuksia omille kuville sopiviksi. Automaattisen värisävyn asetuksiin pääsee käsiksi joko Tasot- tai Käyrät-ikkunan (Levels, Curves) Asetukset-painikkeella (Option).

Jos päätyy muuttamaan värisävyjä käsin, niin kannattaa muuttaa Pipetti-työkalun oletusarvoa. Oletusarvoisesti se ottaa yhden pikselin väriarvon. Tämä kannattaa muuttaa sellaiseksi, että pipetti mittaa muutaman pikselin keskiarvoja, eikä tuota yhden pikselin arvoa. Pipetin säätötoimenpide on kertaluonteinen, eikä sitä tarvitse tehdä uudestaan seuraavaa kuvaa käsiteltäessä.

  1. Valitse Pipetti (Eyedropper) aktiiviseksi (I)
  2. Muuta Asetukset-palkista näytteen kooksi (Sample Size) 3×3 keskiarvo (3 by 3 Average)

Värisävyjen korjailu käsin:

  1. Lisää kuvaan säätötaso Taso » Uusi säätötaso » Tasot (Layer » New Adjustment Layer » Levels).
  2. Hyväksy ikkunan oletusasetukset OK:lla.
  3. Näytölle ilmestyy tasot-ikkuna (levels), jonka avulla kuvan värisävyjä voidaan säätää.
  4. Kaksoisklikkaa Tasot-ikkunan valkoinen pipetti, niin pääset määrittelemään kuvan vaaleiden kohtien sävyn.
  5. Määrittelet avautuvaan värimuokkain-ikkunaan (Color Picker) L-ruutuun arvoksi 95 – 98 ja napsautat OK:ta.
  6. Kaksoisklikkaa Tasot-ikkunan tumma-pipetti, niin pääset määrittelemään kuvan tummien kohtien sävyn.
  7. Määrittele avautuvaan värimuokkain-ikkunaan (Color Picker) L-ruutuun arvoksi 5 – 15 ja kuitata valinnat OK-painikkeella.
  8. Hyväksy Tasot-ikkunassa tekemäsi muutokset OK-painikkeella ja anna PhotoShopin tehdä antamistasi arvoista oletusarvot. Näin sinun ei tarvitse tehdä samoja määrityksiä uudestaan, mikäli käsittelet kuvia samaa käyttötarkoitusta varten.

Sanomalehtipainatuksessa vaaleille sävyille sopivat arvot L = 92 – 95 ja tummille L = 10 – 20. Huomaa, että tällöin a- ja b-arvot ovat kaikissa tapauksissa 0.

Web-sivuille tulevia ja muita näytöltä katseltavia kuvia käsiteltäessä voidaan periaatteessa käyttää täyttä sävyalaa, eli antaa värimuokkain-ikkunassa arvot 100 ja 0.

Mitä suuremman L-arvon valitset vaalean pään määrittelyssä, sitä vaaleammaksi kuvan vaaleat kohdat tulevat. Vastaavasti, mitä pienempi L-arvo on tummissa sävyissä, sitä tummemmiksi kuvan tummat alueet tulevat.

Tasot-toiminnan sijaan värien säätöön voidaan käyttää myös Käyrät-toimintoa (Curves). Tasot-menetelmä on käyrät-menetelmään verrattuna helpompi ja nopeampi omaksua ja oppia. Vastaavasti sitten, käyrät-menetelmä on pidemmän päälle monipuolisempi ja joustavampi työkalu.

Tämän jälkeen voidaan muuttaa kuvan vaalea ja tumma pää, harmaatasapaino sekä tummuus.

  1. Avaa Tasot-ikkuna kaksoisnapsauttamalla historgrammin kuvaketta.
  2. Varmista, että Tasot-ikkunassa on valittuna kohta Esikatselu (Preview)
  3. Valitse Tasot-ikkunassa oikeanpuoleista, vaaleakärksitä pipettiä, niin että pipettipainike jää pohjaan.
  4. Valitse kuvasta kohta, jonka haluat olevan lähes valkoinen, mutta johon tulee kuitenkin vähän sävyjä.
  5. Valitse tämän jälkeen vasemman puoleinen, tummakärkinen pipetti.
  6. Napsauta pipetillä eri puolilla kuvan tummimpia kohtia.Tämän ansiosta histogrammin leviää tasaisemmin myös vasempaan reunaan ja kuvaan tulee lisää sävyvaihtelua tummiin sävyihin ja kontrasti eli tummien ja vaaleiden sävujen ero kasvaa entisestään.
  7. Valitse keskimmäinen pipetti aktiiviseksi.
  8. Napsauttele pipetillä kuvan harmaita kohteita.Tällöin histogrammi muuttuu hieman joka kerta, mutta ei enää läheskään yhtä paljon kuin vaaleita ja tummia sävyjä säädettäessä. Samalla kuvan värit muuttuvat luonnollisemmiksi.
  9. Kuvan tummuutta pystyt muuttamaan Tasot-ikkunan liukusäätimillä.
  10. Kokeile ensin keskimmäisen liukusäätimen vetämistä oikealle, niin kuva tummentuu ja vastaavasti liukusäätimen vetäminen vasemmalle aiheuttaa kuvan vaalentumisen.
  11. Kuvan tummuutta voi myös säätää syöttämällä numeroarvon histogrammin yläpuolella olevaan keskimmäiseen ruutuun.
  12. Tehtyäsi haluamasi säädöt, hyväksy ne OK-painikkeella.

Periaatteessa riittää, kun pipetillä napsauttaa kerran haluttuun kohtaan. Eli välttämättä ei tarvitse klikkailla pipetillä useaan eri kohtaan kuvassa. Tosin siten voi katsoa milloin kuva näyttää kaikkein parhaimmalta.

Jos haluat tilapäisesti verrata tekemiesi muutosten vaikutusta kuvaan, saat alkuperäisen kuvan näkyviin ottamalla esikatselu-ominaisuuden pois päältä.

Mikäli haluat palata Tasot-ikkunassa takaisin lähtötilanteeseen, se onnistuu painamalla Alt-näppäin pohjaan, jolloin Peruuta-painike muuttuu Palauta-painikkeeksi (reset).

Yleensä kuvan keskisävujen säädössä lopullinen numeerinen arvo kannattaa jättää välille 1,1 – 1,5.

post

Horisontin suoristaminen ja kuvan rajaaminen

Vaikka kuvaustilanteessa pyritäänkin tuottamaan mahdollisimman valmis ja täydellinen kuva, niin joskus on kertakaikkiaan mahdotonta saada siinä tilanteessa sellaista sommittelua / rajausta, jonka haluaisi. Tästä syystä melko usein kuvankäsittely aloitetaankin kuvien horisontin oikaisemisella sekä kuvan rajaamisella. Kuva kannattaa rajata aina mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jos vain sitä ajattelee.

rajaus

Rajaus

Kuva rajataan seuraavasti:

  1. Avaa jokin kuva normaalisti (Tiedosto » Avaa / File » Open)
  2. Valitse työkalupaletista Rajaa-työkalu (Crop tool, C)
  3. Valitse rajaustyökalulla vetämällä alue, jonka haluat jäävän kuvaan.
    Jos rajaus ei osu heti kohdalleen niin rajausaluetta voi siirtää vetämällä sitä koonmuutoskahvoista.
  4. Kun rajaus on haluamasi kaltainen, hyväksy valinta Enter -näppäimellä.

Jos rajauksen sisällä oleva kuva on vinossa, sen voi suoristaa rajauksen yhteydessä. Rajausalueen kulmissa näkyy neliö. Kun siirrät hiiren kursorin hieman tämän neliön ulkopuolelle, kursori muuttuu kaarevaksi nuoleksi (kallistusnuoleksi). Tällöin sinä voit ”oikaista” kuvaa.


post

Kuvakoon tarkistaminen/muuttaminen

Kuvan pikselikoko riippuu kuvan käyttötarkoituksesta. Kuvan pikselikokoa ei kannata pienentää, ennen kuin tietää varmasti, ettei kuvaa tulla enää tarvitsemaan isompana. Tämä siitä syystä, että bittikarttagrafiikka kuvaa ei voida suurentaa rajattomasti. Joka tapauksessa, jokaisesta kuvasta on hyvä tietää kuinka suurena sitä voi käyttää ja tämän jälkeen sitten muuttaa se tarvittavaan kokoon.

Offset-painotöihin ja tarkkaan mustesuihkutulostukseen (valokuvat) riittää yleensä 300 dpi:n resoluutio. Vastaavasti sitten sanomalehtiin resoluutiota voidaan pienentää 170 dpi, koska sanomalehtipaperi on niin ohut, että jos kuvien resoluutio olisi tuosta korkeampi, kuva näkyisi myös paperin väärällä puolella. Näytöltä katsottaviin kuviin (web-kuvat) taasen riittää resoluutioksi 72 dpi.

kuvakoko

Alt + /Ctrl + i

Suurimman käyttökoon tarkistaminen:

  1. Valitse Kuva » Kuvan koko (Image » Image Size) tai näppäinyhdistelmä Ctrl + Alt + I (Alt +  + I)
  2. Varmista, että avautuvan ikkunan kohta Interpoloi kuva (Resample Image) ei ole valittuna.
  3. Syötä Resoluutio-kohtaan käyttötarkoitukseesi sopiva resoluutio.
  4. Dokumentin koko -kohta (Document Size) kertoo, mikä on tälle kuvalle suurin mahdollinen tulostus koko, jota voidaan käyttää kuvan laadun kärsimättä.

Kuvan koon muuttaminen:

  1. Varmista, että Interpoloi kuvaa -valinta on päällä, jos ei ole valitse se
  2. Syötä kuvalle haluamasi leveys tai korkeus. Pidä huoli, että Säilytä mittäsuhteet -valinta (Constrain Proportions) on päällä.
  3. Hyväksy muutokset OK-painikkeella.


post

Valo ja väri

Valo on sähkömagneettista säteilyä, joka jaetaan aallonpituuksien mukaan eri alueisiin. Näitä eri aallonpituuksia kutsutaan mm. radioaalloiksi, mikroaalloiksi, infrapunasäteilyksi, valoksi, ultraviolettisäteilyksi sekä gammasäteilyksi. Ihmissilmä pystyy havaitsemaan vain pienen osan tästä sähkömagneettisesta säteilystä. Tämä osa, jonka ihminen näkee, sähkömagneettisen säteilyn spektistä on aallonpituutena mitattuna noin 400 – 700 nanometriä.

On huomioitavaa, että ns. valkoinen valo pitää sisällään kaikkia näkyvän valon aallonpituuksia, mutta ne ovat siinä vain sekoitettuina. Valkoisen valo saadaan jaettua osiin (ja näin erotettua kaikki eri värisävyt) suuntaamalla valkoinen valo prismaan, joka hajoittaa valon ja näin syntyy hajotettua valoa.

Väriympyrä

Kuva 1: Väriympyrä

Erilaiset värisävyt voidaan ilmaista monella eri tavalla. Yksi käytetyimpiä tapoja on ilmaista värisävyt ns. väriympyrän avulla (Kts. kuva 1). Väriympyrä pitää sisällään kaikki valon allonpituudet kiedottuna ympyrän kehälle. Väriympyrästä löytää tietyn väriarvon asteiden avulla, jolla eri värit ilmaistaan väri ympyrässä. Asteluvun 0 kohdalla väriympyrästä löytyy punainen, aseen 120 kohdalta vihreä ja asteen 240 kohdalta sininen väri. Näitä kolmea väriä (punainen, vihreä ja sininen) kutsutaan pääväreiksi.

Väriympyrästä nähdään hyvin tietotekniikassa noudatettavia pääväri ja vastaväri suhteita. Päävärejä vastapäätä näkyy väriympyrästä sen vastaväri. Esimerkiksi keltainen sijaitsee sinisen vastakkaisella puolella, joten se on sinisen vastaväri. Perinteisessä kuvataiteessa vastavärit käsitetään hieman eritavalla. Tästä asiasta löytyy lisätietoa täältä.

Värijärjestelmät: additiivinen ja substraktiivinen

Näkyvä valo voidaan siis jakaa pääväreihin, väliväreihin ja vastaväreihin. Päävärit oliva punainen, vihreä ja sininen. Kun päävärejä sekoitetaan keskenään tasaisessa suhteessa, saadaan lopputulokseksi valkoista valoa. Yleisestikin värejä voidaan valmistaa yhdistelemällä eri päävärejä halutoissa suhteissa. Kun yhdistellään punaista ja vihreää väriä saadaan keltaista, kun taas sinistä ja vihreää yhdistämällä saadaan aikaiseksi syaania.

Additiivinen värijärjestelmä

Kuva 2: Valojen projisoimiseen perustuvaa värijärjesetlmää kutsutaan additiiviseksi värijärjestelmäksi.

Valon päävärien yhdistelemiseen perustuvaa värijärjestelmää kutsutaan additiiviseksi eli lisääväksi värijärjestelmäksi. Additiivinen värijärjestelmä tunnetaan myös nimellä RGB-värijärjestelmä, josta alla enemmän tietoa. Additiivinen värijärjestelmä perustuu päävärien projisoimiseen valona kuvapinnalle. Eli heijastetaan päävärien värisiä valospotteja johonkin tasaiselle pinnalle ja sekoitetaan niitä siinä (Kts. kuva 2).

Tietokonenäytöt, televisiot, videoprojektorit sekä digitaalikamerat käyttävät additiivista värijärjestelmää värien esittämiseen. Nämä laitteeet käyttävät siis RGB-värijärjestelmää. Monitorin kuvapinta koostuu tiheästi vierekkäin olevista punaisista, vihreistä ja sinisistä pisteistä, jotka ryhmässä muodostavat yhden väripisteen (Kts. kuva 3). Koska näitä pisteitä on niin paljon pisteeet ovat kooltaan todella pieniä, ei ihmissilmä pysty näitä pisteitä monitorissa erottamaan, vaan kuva näyttää yhdeltä kokonaisuudelta, jossa on tasaisia värisävyjä, eikä mitään yksittäisiä pisteitä. Tämä tietenkin, kun näyttöä tai televisiota katsellaan normaalietäisyydeltä ja ettei kuvaa ole suurennettu normaalia isommaksi. Mikäli kuvaa suurennetaan, myös nämä pisteet erottuvat silloin selkeämmin.

Tietokoneen näytön toimintaperiaate

Kuva 3: Näytön kuvapinta koostuu tiheästi vierekkäin sijoitetuista punaisista, vihreistä ja sinisistä kuvapisteistä.

Kun valon projisoimiseen kuvapinnalle käytetään additiivistä värijärjestelmää niin kuvien tulostamiseen paperille käytetään substraktiivista värijärjestelmää (Kts. kuva 4). Näitä kahta tarkoitusta varten tarvitaan oma värijärjestelmä, koska esitystapa on erilainen. Kun kuvaa esitetään näytöllä tai videotykin kautta, valo vaalentaa kuvassa esiintyviä värisävyjä. Kun taas samainen kuva painetaan / tulostetaan paperille värisävyt tummuvat. Jotta tulostettu että näytöllä / videotykin kautta katseltava kuva olisi samanlainen tarvitaan kaksi eri värijärjestelmää.

Substratiivinen värijärjestelmä

Kuva 4: Substraktiivinen värijärjesjestelmä perustuu musteiden painamiseen paperille.

Substraktiivinen värijärjestelmä toimiii additiiviseen värijärjestelmään verrattuna käänteisesti. Tämä tarkoittaa seuraavaa: additiivisessa värijärjestelmässä käytetään päävärejä, kun taas substraktiivisessa värijärjestelmässä värin luomiseen käytetään välivärejä eli syaania, magentaa ja keltaista.

Värijärjestelmät – RGB ja CMYK

RGB (Red, Green, Blue) on additiivinen eli lisäävä värijärjestelmä. Tämä tarkoittaa sitä, että osavärien punainen, vihreä ja sininen summa on valkoinen. RGB värit ovat valkoisen valon osia, aallonpituuksia. RGB on saapuvan valon värijärjestelmä, jossa voidaan luoda eri väriyhdistelmiä sekoittamalla valoja keskenään. Mustana näemme ne kohdat, joista mitään näkyvää säteilyä eli valoa ei saavu. Lisäävää värijärjestelmää käyttävät kaikki valonlähteet: aurinko, tähdet, valaisimet kuten myös televisio ja tietokoneen näyttö.

Kaikki käytännössä tarvittavat värit voidaan määritellä kolmen päävärin intensiteetin lukuarvoilla. Eri värisävyt saadaan aikaan sekoittamalla kolmea pääväriä erilaisissa suhteissa ja kirkkauksissa. Päävärien kirkkaudet määritellään 24-bitin värisyvyyttä käytettäessä asteikolla 0-255. Harmaat sävyt syntyvät yhdistämällä yhtä paljon punaista, vihreää ja sinistä pääväriä. Täysin mustan kuvapisteen arvot ovat 0,0,0 (Eli R:n arvoksi nolla, G:n arvoksi nolla ja B:n arvoksi nolla) ja valkoisen taas 255,255,255.

Painotöissä käytettävä CMYK -värijärjestelmä (Cyan, Magenta, Yellow, Black) on subtraktiivinen, eli vähentävä värijärjestelmä. Se perustuu heijastuvaan valoon ja CMY-osavärien, syaani, magenta ja keltainen, summa on valkoisen sijasta musta. Koska CMY-yhdistelmä ei kuitenkaan tuota täysin puhdasta mustaa osavärien epäpuhtauksien takia, käytetään painotyössä lisäksi erillistä mustaa (K) väriä. Myös painettavat kuvat käsitellään ensin RGB-muotoisina, ja muunnetaan lopuksi painoprosessia varten väriavaruudeltaan suppeampaan CMYK-tilaan.

Rasterointi

Kuten edellä jo todettiin, niin näytöllä kuva muodostuu kuvapisteistä, joista jokaisella voi olla oma muista kuvapisteistä riippumaton väriasrvonsa. Näin ollen näytön kuva on ns. jatkuvasävyinen. Painettaessa kuvia paperille, niin painotekniikoissa ei ole mahdollista painaa erisävyisiä kuvapisteitä, vaan jokainen piste on joko päällä tai pois. Sävyjen luomiseen käytetään rasterointia (Kts. kuva 5), joss kuva muodostetaan tiheästi vierekkäin sijoitetuista pienistä ja suurista mustepisteistä. Mitä suurempia nämä mustepisteet ovat, sitä tummemmalta kuva näyttää, vastaavasti pienemmät pisteet tuottavat vaaleamman pinnan.

Nelivärijärjestelmässä musteet on painettu päällekkäin omiin rasterikulmiinsa.

Rasteroitu

Kuva 5: Liioiteltu esimerkki rasteroinnista.

post

Käyttöliittymä

Photoshopin käyttöliittymä koostuu yhdestä tai useammasta dokumentti- eli kuvaikkunasta, työkalupaletista, options-palkista, valikoista sekä lukuisista sivupalkkiin kiinnitetyistä tai kelluvista paleteista.

Varsinainen kuvankäsittely tapahtuu kuvaikkunan sisäpuolella. Kuvaikkunoita voi olla samanaikaisesti avoinna lukuisia. Tarkalleen ottaen avoinna olevien kuvaikkunoiden määrä määräytyy koneesi tehojen mukaan.

Avoinna olevien kuvaikkunoiden välillä voidaan siirtää elementtejä kuvista toisiin. Jos haluat vaikkapa siirtää jonkin objektin kuvasta A kuvaan B, tämä onnistuu helposti. Sinun tulee vain avata molemmat kuvat yhtä aikaa avoimeksi ja tämän jälkeen valita kuvasta A siirrettävä objekti ja raahata se kuvaan B.

Kaikki työkalut, joita kuvankäsittelyyn tarvitset löytyvät työkalupaletista. Tämän lisäksi valikosta on image-valikon alla tärkeitä kuvan väriasetuksiin liittyviä toimintoja. Näihin toimintoihin tutustumme myöhemmin.

Ohjelmassa toimii kaikki normaalit käyttöjärjestelmän pikanäppäimet, kopiointi, leikkaaminen jne. Windows koneissa kopiointi Ctrl + C, Mac  + C, jne.

Seuraavassa on kuvattu käyttöliittymän eri osat:

Photoshop CS4 käyttöliittymä Mac OS X -käyttöjärjestelmässä