post

Kuvaustehtäviä

Seuraavassa on muutama kuvaustehtävä.

  1. Ota 6 kuvaa niin, että kuvien kulmissa on jokin elementti.
    Sama elementti ei saa olla kuvassa kuin kerran.

    Ideana tässä tehtävässä on oppia näkemään myös kuvan reunat ja kulmat. Yleensä aloitteleva kuvaaja keskittyy vain kuvan keskiosaan ja unohtaa kuvan reunat. Tässä tehtävässä tarkastellaankin ensin reunoja ja vasta sitten keskustaa.

  2. Ota yhteensä 6 kuvaa haluamistasi kohteista. Käänny aina kuvan oton jälkeen 180 astetta ja ota toinen kuva.

    Tässä tehtävässä on tarkoituksena oppia näkemään mitä kiinnostavan kohteen toisella puolella on. Monesti nämä takana olleet kohteet ovatkin mielenkiintoisempia.

  3. Stop and shoot -tehtävä. Tehtävän tarkoituksena on se, että noudatat annettuja aikoja sekä kävely suuntaa.

    Kun olet kävellyt määrätyn ajan määrättyyn ilman suuntaan sinulla on aikaa suorittaa kohtaassa kuvaus siinä ajassa, joko valokuvaus aikana on ilmoitettu. Eikä sitten huijata tässä!

    Kuvia otettaessa toimitaan niin kuin kyseessä olisi 36 kuvan rulla. Yksi kohde neljä kuvaa. Ei Fuskausta. Sinun tulee siis ottaa kohteessa neljä (4) erilaista kuvaa annetussa ajassa.

    Jotta 36 kuvaa tulisi täyteen, sinun tulee suorittaa arvonta yhdeksän (9) kertaa. Tämä tarkoittaa, että kohteita tulee olla yhdeksän (9) kappaletta.

    Tämän tehtävän tarkoitus on mm. oppia näkemään asioita ympäristössä, jota ei voi itse valita, ajassa jota ei itse voi valita. Tässä tehtävässä simuloidaan tyypillistä kuvaus tilannetta, joka tulee yllättäin ja menee ohi hetkessä.

  4. Ota kolme (3) kuvaa, joissa erotat kohteen taustalla pienellä terävyysalueella.

    Ota kolme (3) kuva, joissa olet käyttänyt suurta terävyysalueella.

    Terävyysalueen hallitseminen on valokuvaajalle välttämätöntä. Terävyysalueen hallinnalla saa helposti omiin kuviin lisää kerrottavuutta.

  5. Kerro kahdella (2) kuvalla jostain muutoksesta, aihe on vapaa.
  6. Kerro kuudella (6) kuvalla tarina (reportaasi). Reportaasin aiheena on aikuisopiskelijan arki.

    Kirjoita kuvien tueksi lyhyt tarina, joka vie katsojan/lukijan tarinaan. Älä unohda kuvien kuvatekstejä.

  7. Ota henkilökuva, josta kuvastuu henkilön luonnetta.
  8. Ota kolme (4) kuvaa samasta kohteesta siten, että sommittelu ja kuvan tarina muuttuu jokaisessa kuvassa.
post

Valotusaika ja aukko -tehtäviä

Seuraavassa on muutama valotusaikaan sekä aukkoon liittyvä tehtävä.

Muista perustella vastauksesi.

  1. Kuinka aukko, valotusaika sekä polttoväli vaikuttavat kuvaan?
  2. Miten saan kuvaan lyhyen syvyysterävyysalueen?
  3. Miten saan kuvaan suuren syvyysterävyysalueen?
  4. Jos oikea valotus saavutetaan ajalla 1/125 ja aukolla 4, mikä aukko tulisi valita pariksi ajalle 1/30, jotta valon annos pysyisi samana?
  5. Jos oikea valotus saavutetaan ajalla 1/250 ja aukolla 2.8, millainen on kuva, jos ajaksi valitaankin valotusmittarin suosituksesta huolimatta 1/60?
  6. Mikä ero on valokuvissa, kun ne on otettu samalta paikalta samasta kohteesta samalla objektiivilla ja samalla herkkyysasetuksella, mutta toisessa kuvassa on käytetty aukkona f 2.0 ja toisessa f 11 olettaen, että molemmilla aukoille on valittu oikean valotuksen tuottava aika?
  7. Käy kokeilemassa Ylen digikuvauskurssin alta löytyvää kamerasimulaattoria. Kyseisellä simulaattorilla pääset kokeilemaan valotusajan sekä aukon merkitystä kuviin.
    Toimiakseen simulaattori vaatii Java pluginin asennuksen koneelle.
  8. Lue päivän lehtiä (paperi- ja verkkoversiot käyvät). Valitse kolme (3) kuvaa ja analysoi niitä valon, käytetyn syvyysterävyyden, sommittelun ja kuvakulman suhteen. Kerro millaista valoa kuvassa on mahdollisesti käytetty ja millaisen kertomuksen/tunnelman syvyysterävyys, sommittelu ja kuvakulma tuovat kuvaan.
post

Perusteet osion tehtäviä

Tee seuraavat tehtävät:

  1. Mitä tiedät digikuvauksesta?
  2. Valokuvauksen käsitteitä
  3. Valokuvauksen käsitteitä II
  4. Tutustu kameraasi ohjekirjan kanssa ja tutki miten valmiita aiheohjelmia kamerassasi on?
  5. Selvitä miten kamerassasi muutetaan kuvan koko ja pystyykö siinä muuttamaan kuvatiedoston pakkaussuhdetta.
  6. Miten kamerassasi säädetään valkotasapaino?
  7. Pystyykö kamerallasi tarkentamaan manuaalisesti, jos kyllä niin miten?
post

Aukko (himmennin)

Aukko

Aukko sijaitsee objektiivissa. Kuvassa aukko kuvattu kameran takaa ja ympyröity punaisella. Kuvassa aukon koko on 16 ja objektiivina 50mm f1.8.

Aukko (himmennin) on objektiivin yhteyteen rakennettu, läpimitaltaan yleensä säädettävä aukko, jonka kautta valon on kuljettava.

Aukon kokoa sekä suljinaikaa muuttamalla voidaan säädellä, kuinka paljon kerralla valoa pääsee filmille/kennolle.

Aukon koko vaikuttaa myös syvyysterävyyteen, josta voit tarkemmin lukea artikkelista valotusaika ja himmenninaukko.

Aukon koko ilmaistaan suhdelukuna, joka ilmaisee kuinka monta kertaa aukon halkaisija mahtuu kyseiseen polttoväliin. Esim. himmentimen arvolla 2.8 aukon halkaisija on 1/2,8 polttovälistä. Tämä tarkoittaa sitä, että aukon todellisen koon kasvaessa, sitä ilmaiseva numeroarvo itseasiassa pienenee. Näin ollen aukosta 2.8 menee kerralla enemmän valoa lävitse kuin aukosta 16.


post

Terävyysalue

Terävyysalue tarkoittaa aluetta, joka piirtyy kuvassa terävänä. Terävyysalueeseen vaikuttaa aukko, etäisyys kuvattavaan kohteeseen, tarkennusetäisyys sekä polttoväli.

Lyhyt terävyysalue

Mitä suurempi aukko (pieni F luku), mitä lähempänä kuvattava kohde on, mitä lyhyempi tarkennusetäisyys, mitä pitempi objektiivin polttoväli, sitä pienempi terävyysalue kuvan syvyyssuunnassa on. Vastaavasti mitä pienempi aukko (suuri F luku), mitä kauempana kohde on, mitä pidempi tarkennusetäisyys, mitä lyhyempi objektiivin polttoväli, sitä suurempi terävyysalue kuvan syvyyssuunnassa on.

Terävyysalue on kuvan ainutlaatuinen ominaisuus. Sen avulla voidaan ”poistaa” kuvasta etualalta ja/tai taka-alalta kohteita, jotka muutoin häiritsisivät kuvan kerrontaa. Tämä ”poistaminen” tapahtuu siten, että nämä kohteet muuttuvat pehmeiksi kuvioiksi, jolloin niistä ei saa selvää. Terävyysalueen valinta on rajaamista kolmannessa ulottuvuudessä, syvyyssuunnassa.

Näin ollen kuvaaja voi valita kuvaushetkellä ne kohteet, joita kuvan katsoja tulee näkemään terävänä ja mitä hän ei hahmota. Syväterävyys on myös yksi keino ohjata katsojan katsetta niihin kohtiin, joihin kuvaaja haluaa.

Suuri terävyysalue

Syväterävässä kuvassa taasen voidaan samanaikaisesti näyttää etualan yksityiskohtia ja samaan aikaan muu näkymä äärettömässä on terävänä. Päinvastoin siis kuin edellä. Syväterävää kuvaa tarvitaan mm. maisemakuvissa sekä tuotekuvissa.

Terävyysalueen hallitseminen on valokuvaajalle välttämätöntä. Terävyysalueen hallinnalla saa helposti omiin kuviin lisää kerrottavuutta.

post

Valotusaika ja himminninaukko

Valotusajalla on tärkeä tehtävä sekä kuvailmaisussa että tekniikassa. Sillä säädetään yhdessä himmenninaukon kanssa valotuksen määrä ja päätetään, millaisena liike toistuu. Lyhyt aika pysäyttää nopeankin vauhdin ja pitkä piirtää näkyviin liikkeen eri vaiheet. Oikealla aikavalinnalla vältetään myös kameran tärähdys.

Aukko on objektiivin himmentimen reikä, jonka läpimitan suhde polttoväliin määrää syntyvän kuvan valoisuuden ja syväterävyyden. Jos esimerkiksi polttoväli on 100 mm ja etulinssin halkaisija on 40 mm, niin aukko on 2.5 ja sitä merkitään f:2.5 tai 1:2.5.

Aukko siis määrää kuinka paljon valoa kerralla objektiivin lävitse pääsee kulkemaan. Mikäli objektiivissa on mahdollisuus suuren aukon käyttämiseen, kykenee se heikohkonkin valoisuuden vallitessa toimittamaan niin paljon valoa filmikameran filmille tai digitaalikameran kuvakennolle, ettei valotusaikaa tarvitse pidentää riittävän valomäärän keräämiseksi siten, että kameran tärähdysvaara valotuksen aikana kasvaa. Kirkkaalla valolla puolestaan aukkoa voidaan pienentää, koska valoa tulee muutoinkin runsaasti. Tärähdysriski on aina pienempi lyhyillä valotusajoilla kuin pitkillä valotusajoilla.

Kaaviossa on esitetty kuinka terävyysalue muuttuu aukon mukaan.

Aukon pienentäminen vaikuttaa lisäävästi objektiivin tuottaman kuvan syväterävyyteen. Mitä pienempi aukko (eli suurempi lukuarvo), sitä laajempi on syvyyssuuntainen terävyysalue. Näin ollen runsaassa valossa voidaan kuvan syvyysterävyyttä parantaa valitsemalla pienempi aukko, joka ei vielä aiheuta tärähdysvaaraa tai tee jalustan käyttöä välttämättömäksi tärähdyksen ehkäisemiksi. Suurella aukolla on mahdollista luoda kuvaan voimakkaita vaikutelmia vaihtelevalla terävyysalueella. Tästä avautuvassa kuvassa on esitetty kaavio asiasta. Syvyysterävyys kasvaa 1/3 kohteen eteen ja 2/3 kohteen taakse.

Aukko/aika -suhde

Seuraavaksi esiteltävät valoarvoaskeleet ovat tuttuja myös perinteisistä filmikameroista. Suurin ero filmi- ja digiajan välillä on se, että nykyiset digikamerat näyttävät ja toteuttavat myös näiden askeleiden väliarvot. Tämä väliarvojen näyttäminen hieman hankaloittaa aukko / aika yhdistelmien oppimista. Joka tapauksessa täyden pykälän muutos jommassakummassa asteikossa näkyy valotuksen kaksinkertaistumisena. Esimerkiksi valotusaika 1/30 sekuntia päästää valoa kaksinkertaisen määrän 1/60 sekuntiin verrattuna. Ja se taas tuplaten niin paljon kuin 1/125 sekuntia.

Himmenninasteikolla idea kaksinkertaistuvasta valotuksesta säilyy tasalukemasta toiseen siirryttäessä. Valon määrän kasvu on yhtä suuri siirryttäessä aukosta 5.6 aukkoon 4 kuin niitä edeltävästä himmenninarvosta 8 on matkaa lukemaan 5.6 – ja vaikutus valotukseen on tarkalleen samansuuruinen aika-arvon pykälän kanssa.

Valotustaso voidaan pitää vakiona, kun valotusajan kaksinkertaistuminen esim. 1/60 sekunnista 1/30 sekuntiin kumotaan aukon himmennyksellä vaikkapa f5.6:sta f8:aan.

Valotukseen vaikuttaa myös käytettävä kennon herkkyys eli ISO -arvo. Mikäli ISO 200 -herkkyydestä siirrytään ISO 400:aan, tulee aukkoa tai valotusaikaa pienentää yksi pykälä, jotta päästään samaan valotukseen.

Valotukseen vaikuttavia osatekijöitä on siis runsaasti ja niiden riippuvuus toisistaan on samansuuruinen, kutsutaankin sitä valoarvoaskeleeksi (EV). Kun yksi askel kuvaa pykälän muutosta jossakin valotuskolmion osassa, voidaan valotusvirheet ilmoittaa selkeinä valotusarvoaskeleina.

Seuraavat aukko valotusaika parit tuottavat vastaavan valotuksen, eli valoa kulkee objektiivin läpi yhtä paljon.

Aukko f2.8 f4 f5.6 f8 f11 f16 f22
Aika 1/250 1/125 1/60 1/30 1/15 1/8 1/4

Kun kuva on valotettu oikein kaikki sävyt toistuvat oikein eikä mikään kohta ole palanut puhki tai mennyt tukkoon. Puhki palaminen tarkoittaa sitä, että kyseinen kohta on täysin valkoinen eikä siinä ole mitään sävyjä. Tukkoon meneminen taasen tarkoittaa sitä, että kyseinen kohta on täysin musta eikä siinä ole mitään harmaan sävyjä.

Joskus kuvattaessa tulee kohde ruutu yli- tai alivalottoo. Ylivalotus tarkoittaa sitä, että joko isonnetaan aukkoa ja pidetään valotusaika samana tai pidetään aukko samana ja pidennetään valotusaikaa. Nämä muutokset tehdään suhteessa oikeaan valotukseen. Ylivalotus lisää kuvaan tulevaa valon määrää. Alivalotus toimii päin vastaisesti.

Useimmissa nykyisissä digikameroissa kuvaa voidaan tarpeen mukaan ali- tai ylivalottaa. Esimerkiksi vastavaloon (valon lähde on kuvattavassa suunnassa) kuvattaessa saattaa kohde tarvita ylivalotusta. Samoin, jos kuva-ala on hyvin vaalea (esim. luminen maisema), valottaa kamera näkymän automaattisesti harmaaksi, jolloin ylivalotus on tarpeen. Ali- ja ylivalotus säädetään kameran kuvaustilassa yleensä nuolinäppäimillä.

Nyt varmastikin herää kysymys, että miten osaa valita oikean himmenninaukko- ja valotusaikayhdistelmän. Valinta on periaatteessa melko helppo, sinun tulee valita käytettävä yhdistelmä syväterävyystarpeen (himmenninaukko) tai liikkeen hallinnan (valotusaika) perusteella. Mikäli haluat lyhyen syväterävyyden, sinun tulee käyttää pientä aukkoa, ja näin ollen sinun tulee käyttää pidempää valotusaikaa. Jos taas kuvattava kohde liikkuu nopeasti ja haluat siitä tarkan kuvan, sinun tulee käyttää lyhyttä valotusaikaa. Pysäyttääksesi liikkeen, tulee käyttää suurta aukkoa ja lyhyttä valotusaikaa.


post

Polttoväli

Objektiiveja luonnehditaan useimmiten millimetreinä (mm) ilmaistun polttovälin avulla. Polttovälilasketaan mittaamalla objektiivin taemman pääpisteen ja polttotason välinen etäisyys silloin, kun objektiivi on tarkennettuna äärettömään.

Monilinssisen objektiivin etumainen pääpiste on kohdassa, johon objektiivin sisääntulevat valonsäteet näyttävät suuntautuvan. Takimmainen pääpiste on se kohta, josta valonsäteet näyttävät lähtevän läpäistyään objektiivin.

Mikä polttoväli, mikä kohde?
19 mm Maisemat, yleisnäkymät, panoraamat, kuvat, joissa on voimakas syvyysvaikutelma
24 mm Maisemat, sisäkuvat
28 mm Maisemat, sisäkuvat, reportaasit
35 mm Arkkitehtuuri, reportaasit
50 mm Arkkitehtuuri, reportaasi, dokumentointi
80 mm Muotokuvat, dokumentointi
105 mm Muotokuvat, luonto
200 mm Muotokuvat, eläimet, urheilu
300 mm Eläimet, linnut, urheilu
400 mm Eläimet, linnut, urheilu ja muut kaukana olevat kohteet

Jos polttoväli on alle 50 mm puhutaan laajakulmaisista objektiiveista. Tämä tarkoittaa sitä, että kuvaan tulee laajempi näkymä, mitä ihmisen terävänäköalue ”piirtää”, Kohde näyttää olevan todellista kauempana. Tällaisilla polttoväleillä saadaan helposti suuri syväterävyys. Jos taas polttoväli on noin 50 mm puhutaan normaaliobjektiiveista. Tällöin perspektiivivaikutelma on kuten ihmissilmällä. Kun polttovälissä mennään yli 50 mm puhutaan teleobjektiiveista. Tällöin kuvaan tulee kapeampi kenttä, mikä on ihmisen terävänäköalue. Kohde tulee todellista lähemmäs, etäisyydet tiivistyvät. Kun käytetään yli 50 mm polttoväliä, saadaan melko helposti pieni syväterävyys.

Edellä mainitut polttovälit vastasivat kinokoon polttovälejä, eli digikameroissa tulee ottaa huomioon polttovälikerroin. Polttovälikerroin johtuu siitä, että kuvakennon koko on pienempi kuin kinokoon filmiruutu. Kinokoon filmiruutu on kooltaan 24 x 36 mm, kun taas nykyiset kuvakennot ovat pääsääntöisesti pienempiä. Nykyisin käytössä olevia kuvakenno koot vaihtelevat merkeittäin. Pokkarimallissa kenno saattaa olla hyvinkin vain noin 7,2 mm x 5,3 mm eli alle 5 % kinofilmiruudun koosta. Harrastajaluokan kameroissa kenno on yleensä 40 % 35 mm filmiruudun koosta. Ammattilaiskameroissa käytetään yleensä kennoja jotka ovat kooltaan 70 % tai 100 % 35 mm filmiruudun koosta. Fyysisesti suurempikokoisella kennolla valoa saadaan jokaiselle kuvapisteelle enemmän. Kennolta saatavaa signaalia tarvitsee vahvistaa vähemmän ja saavutetaan parempi signaali/kohina-suhde. Kohinasta johtuva kuvan rakeisuus on tällöin pienempi verrattuna megapikselimäärältään samankokoiseen, mutta fyysisesti pienempään kennoon.