post

Miten kuvaamista voi harjoitella?

Kuvaaminen koostuu useasta eri osa-alueesta, teknisestä ja sisällöllisestä. Nämä kaksi osa-aluetta voidaan jakaa vielä useampiin osasiin. Tekninen pitää sisällään valotusajan, aukon, syvyysterävyyden, tarkennuksen jne. Sisällöllinen taasen pitää sisällään kuvan kertomuksen, kuvaajan näkemyksen välittymisen katsojalle, sen ettei kuva olisi tylsä. Näistä kahdesta tekniikan voi opettaa ja opetella. Näkemyksen ja sisällön opettaminen on huomattavasti vaikeampaa, ellei jopa mahdotonta. Tämä erottaa loistavat kuvaajat harrastajista.

Seuraavassa muutamia vinkkejä:

Lyhyesti sanottuna voisi sanoa vinkeiksi, että sinun tulee kuvata paljon, lukea paljon, kuvata erilaisia tilanteita, mennä epämukavuusalueelle ja olla kriittinen omalla työlle. Nämä seikat ovat niitä, joihin itse voit vaikuttaa. Näiden lisäksi sinun tulee näyttää kuviasi myös muille, ja ottaa palautetta vastaan ja oppia siitä. Palautteen vastaanottaminen ja siitä oppiminen on vaikeaa, ja melko usein tämä unohtuu kuvaajilta. Palautetta tulisi kerätä säännöllisesti ja yrittää oppia siitä. Kuten olen maininnut, kuvaaja ei ole koskaan valmis.

Kun kuvaat, niin kokeile välillä viedä kuvaamiasi kohteita niille epätyypillisiin ympäristöihin. Pyri silti viestimään oleellinen.

Opettele ns. aivomyrskytekniikka. Kyseisen tekniikan avulla pystyt kehittämään ajatusprosessia, ja näkemään tavanomaisista käsitteistä/asioista uusia näkökulmia. Tähän auttaa se, että menet paikkoihin, joissa ihmisillä on erilaiset arvot, asenteet, tunteet, toiveet, odotukset tai edellytykset kuin sinulla. Mieti tämän jälkeen, miten saisit valokuvattua nuo erot. Toinen tapa kehittää tätä taitoa on kuvitella/miettiä abstrakteja asioita, kuten kuinka valokuvaisin teeman hedelmällisyys, pelko, toivo, ahneus? Ei siis adjektiiveja! Opettele ensin luomaan mielikuvia, jonka jälkeen pyrit toteuttamaan ne kuvaamalla. Tähän auttaa se, että pääset sisään sisäiseen lapseesi ja lapsen ajatteluun ja mielikuvamaailmaan. Lapset ovat yleensä idearikkaita ja heillä on mitä ihmeellisimpiä ajatuksia arkipäivän asioista. Yritä ymmärtää mitä kaikkea on jäänyt ymmärryksesi ulkopuolelle, tällöin tiedät mitä tulisi vielä opetella.

Valokuvaajalle on tärkeää yleissivystys, tai ainakin lehtikuvaajalle. Lukiessasi, muuta tekstiä mielessäsi kuviksi, ajattele miten toteuttaisit tämän, miten kuvaisit kuvituksen tähän. Sama harjoitus pätee myös musiikkiin. Pyri kuvittamaan kuuntelemaasi musiikkia. Etsi musiikista ja kuvista tarinaa.

Harjoittele teknistä osaamista osa-alue kerrallaan. Muuta aina yhtä asiaa ja katso mikä muu muuttui sen seurauksena. Yksittäinen muutos vaikuttaa aina moneen asiaan. Mikäli muutat aukkoa, sen muutos vaikuttaa myös valotusaikaan, mikäli haluat saman valotuksellisen lopputuloksen.

Opettele näkemään valo ja varjo. Mieti, miten mikäkin pinta heijastaisi, jos se olisi peilimäinen. Ajattele, että valo piirtää. Ajattele, että varjo piirtää. Miten niiden tavat piirtää eroavat? Entä mitä samanlaista niissä on? Milloin niissä on jotain samaa?

Harjoittele klassisia harjoitteita: kuvaa vaaleaa kohdetta esimerkiksi valkoisella taustalla, tummaa kohdetta mustalla taustalla; ota kuva, joka kuvastaa liikettä/vauhtia, ota kuva varjosta, ota kuva valosta, ota huono kuva, ota hyvä kuva. Harjoittele niin, että mitään ei korjata jälkikäteen. Ajatuksella, että valotuksen jälkeen kuva on valmis. Tee kuvasarjoja, jotka kertovat tarinan/muutoksen.

Keskustele muiden ihmisten kanssa, ole avoin ideoille. Kuuntele heidän tarinoitaan ja ammenna niistä kuvausaiheita, kokemuksia. Kysy mitä ihmiset haluaisivat näyttää omasta elämästään muille valokuvan muodossa. Keskustele erilaisten ihmisten kanssa, ei ainoastaan luottokavereidesi.

Luo kuva ensin päässäsi valmiiksi. Toteuta se sitten. Tutki mitä yhteistä mielikuvalla ja valmiilla kuvalla on tai ei ole. Tee sama uudestaan ja uudestaan.

Lukiessasi lehtiä, niin peilaa kuvia tarinaan ja mieti miksi kuvaaja on päätynyt tuohon lopputulokseen. Miksi hän on kuvannut kohteen juuri tuosta kuvakulmasta ja tuossa valossa? Mieti mitä kuvaaja yrittää viestiä? Mieti, vahvistaako kuva tarinaa ja sopiiko se siihen? Kuvan tulisi kertoa tarina ja lehdissä sen tulisi olla pysäyttäjä, eli imaista lukija juttuun. Käykö näin?

Samalla voit valikoida sieltä hyviä kuvia ja miettiä, että mikä kyseisestä kuvasta tekee hyvän. Minkä tarinan ne kertovat?

Harjoittele kameran laukaisemista paljon. Tärähtämättömyyttä, ajoitusta, kameran läpi näkemistä, rajaamista, tarkentamista, valon mittaamista, omaa asentoasi ja otettasi kamerasta. Pidä kameraa käsissäsi ja säätele sitä vaikka televisiota katsoessasi kunnes kukin nappi ja nuppi ovat niin tuttuja, että tuntoaisti riittää kameran komentamiseen.

Älä tyydy näkemään sitä, mikä on silmiesi edessä, vaan opettele etsimään sitä, mitä jostain puuttuu. Palapelin tärkeimmät palat ovat aina ne puuttuvat palat.

Pysähdy useasti seuraamaan jotain tavallista asiaa pitkäksi aikaa. Etsi siitä jotain sellaista, minkä kaikki näkevät, mutta juuri kukaan ei huomaa. Halutessasi voit harjoitella kuvaamalla juuri tuon ulottuvuuden, juuri tuosta asiasta.

Toivottavasti näistä on sinulle jotain apua.

post

Miten kehittyä kuvaajana?

Valokuvaus on mukava harrastus, jonka parissa voi helposti unohtaa nykyelämän hektisyyden ja syventyä ”omaan maailmaan”. Toisaalta valokuvaus on myös todella vaikeaa. Kuvaamisessa voi aina kehittyä.

Omasta mielestäni valokuvaaja ei ole koskaan valmis. Tämä taitaa päteä kyllä alaan kuin alaan. Aina tuntuu olevan jotain opittavaa, jotta tulisi vielä paremmaksi ja voisi nauttia työstään enemmän.

Seuraavassa joitakin mietteitä, kuinka voi kehittyä valokuvaajana. Lisäksi olen hieman miettinyt, mitkä asiat ovat ne suurimmat mokat.

Jotta kuvauksessa voisi kehittyä, tulee omia kuvia kohtaan olla kriittinen. Mikäli hyväksyy minkä tahansa otoksen ”huippukuvana”, ei kehittymistä yksinkertaisesti voi tapahtua. Tämä pätee ihan kaikkeen. Jos olet aina tyytyväinen saavutuksiisi, niin miten siinä sitten voi kehittyä. Älä ole tyytyväinen vähään, vaan tavoittele sitä, minkä voit saavuttaa.

Mitä tulee valokuviin, niin mielestäni jokaisen kuvan tulisi kertoa tarina. Jokaisen kuvan tulisi imaista katsoja mukaan siihen maailmaan, jossa kuvaaja on ollut tallentaessaan kuvan. Tällöin voimme puhua hyvästä kuvasta. Se ei tarkoita sitä, että kuva olisi teknisesti moitteeton, tai noudattaisi erilaisia sommittelusääntöjä. Tämä tarkoittaa nimen omaan kuvan sisältöä. Kuvassa pitää olla jokin ”juju”. Sen pitää koukuttaa katsojansa, jotta voitaisiin puhua hyvästä kuvasta.

Tästä johtuen pahin mahdollinen vika kuvassa on tylsyys sekä sisällöttömyys. Kuten aiemmin jo sanoin, kuvan tulee kertoa, yksinäänkin, tarina. Pieleen mennyt, mutta mielenkiintoinen kuva hakkaa mennen tullen 100% onnistuneen, mutta tylsän kuvan. Mielenkiinnon lisäksi kuvan tulee olla kertomus. Kuvan tulee puhua katsojalleen tietyllä äänensävyllä ja välittää tilanteita, tuntemuksia, iloa, surua jne. Kuva voi olla teknisesti millainen tahansa, mutta sen tulee kertoa tarinaa.

Tarkastellessasi kuvausreissun jälkeen kuviasi lämpimän kaakaon ääressä, kysy jokaisen kuvan kohdalla, miksi olen ottanut kyseisen kuvan. Jos kuva antaa vastauksen tuohon kysymykseen niin asia on kunnossa. Jos kuvaajan tai jonkun muun henkilön, kuvatekstin tai muun saateviestin tms. pitää vastata edes osittain tuohon kysymykseen niin kuva on epäonnistunut.

Tiedän. Jos näin työskentelet jokaisen kuvan kanssa, niin onnistuneiden otosten määrä vähenee, ainakin aluksi. Tämä johtuu siitä, että et voi vain silmittömästi ”räiskiä”, vaan jokaisen valotuksen takana tulee olla jokin oivallus, jokin tarkoitus. Tämän vuoksi valokuvaaminen on niin hankalaa.

Hyviä ohjeita ja vinkkejä ei ole koskaan liikaa. Tämän vuoksi kannattaa seuraavat, lehtikuvaajille ensisijaisesti tarkoitetut vinkit, painaa mieleen.

Lehtikuvaajan vinkkipankki

  • Mene lähelle. Valokuvaajan on uskallettava kohdata ihmisiä. Kuvaan ei saa tunnelmaa, jos ihmiset on kuvattu liian kaukaa.
  • Ota kontaktia kuvattavaan. Pyydä ihmisiä liikkumaan, puhumaan tai tekemään jotain aiheen kannalta olennaista. Jäykästi rivissä pönöttävät hahmot eivät kerro katsojalle mitään.
  • Liiku. Kokeile eri kulmia ja rajauksia. Kiipeilemällä ja kyyristelemällä löydät kuvaasi yllättäviä ja uusia asetelmia.
  • Tunne kamerasi. Tutustu laitteistoon niin hyvin etukäteen, että osaat käyttää sen eri toimintoja ja voit olla varma, että se toimii.
  • Tutustu kohteeseen. Mikäli mahdollista, ota etukäteen selvää minkälaiseen juttuun kuva on tulossa. Neuvottele kirjoittavan toimittajan kanssa aiheesta ja sen pääkohdista, jotta onnistut välittämään kuvasi kautta oikeaa tietoa.
post

Vinkki tuotekuvaukseen

Tässä artikkelissa on yksi esimerkki tuotekuvien valaisuun.

Tuotteena tässä kuvauksessa on alttosaksofoni, joka on ehkä hieman liian suuri tähän setupiin. Ohjeeksi voisin sanoa, että alttosaksofonia pienempiä kohteita voi kuvata hyvällä menestyksellä tällä valojärjestelmällä.

Seuraavassa setup-kuvassa on sinällään virhe, että siinä on ihminen kohteena. En löytänyt diagrammiohjelmasta muuta kuvaa kohteelle. Kuvauskohteena oli siis oikeasti alttosaksofoni

Case: Alttosaksofoni

Etäisyydet olivat melko pieniä, mutta suurin piirtein tuosta suunnasta kuvasin ja lasina oli 70 -200 f4 ja siinä loitto. Valotin 1/200 aukolla 4 ja ISO 400. Salama teholla 1/8.

Alttosaksofonin kuvaussetup

Näillä asetuksilla lopputulos näyttää tältä

Case: Canon AE-1

Objektiivina oli Sigma 50mm f1.4. Valotusaikana 1/60, aukkona f4.0, ISO200. Salama ammuttiin valkoisen sateenvarjon lävitse teholla 1/8.

Kohteen ympärillä oli laitettu A4-papereita heijastimiksi. Kohteen päällä ei ollut mitään tasoa.

Canon AE-1 kuvaussetup. Kamera oli asetettu kaaviossa näkyvän ihmisen paikalle.

Canon AE-1 + 50 mm f1.8

Canon AE-1 + 50 mm f1.8

post

Vinkkejä henkilökuvaukseen

Seuraavassa on muutamia vinkkejä henkilökuvaukseen, joita olen itse kantapäänkautta oppinut. Lisäksi olen kerännyt tänne vinkkejä, joihin olen törmännyt erinäisillä keskustelufoorumeilla.

Jos kuvattavalla on kamerakammo (noin 90% ihmisistä), niin kaiva kamera etukäteen esiin, laita se vaikka pöydälle kuvattavan ja itsesi väliin linssi vähän kuvattavan suuntaan, juttele mahdollisimman rennosti jonkun aikaa.

Toinen hyvä keino on, että haastattelun aikana ottaa muutaman kuvan, jotta kuvattava olisi rennompi sitten haastattelun jälkeen, kun varsinainen kuvaus alkaa.

Kuvaa kuvattavan silmän korkeudelta. Tällöin ei tule mitään vääristyksiä mittasuhteisiin. Olettaen että et kuvaa superlaajakulmalla.

Älä ota ”suurennettuja passikuvia”, vaan seuraa kuvattavaa ennen kuvaamista ja etsi hänestä sitä, mikä on juuri hänelle luonteenomaista. Yritä tallentaa se kuvatessa.

Laita kuvattava tekemään kuvissa jotain.

Kuuntele kuvattavaa.

Kerää kaikkialta – myös valokuvauksen ulkopuolelta – ideoita ja harjoittele niiden toteuttamista, mutta älä käytä niitä ennen kuin niiden aika tulee.

Hanki yleissivistystä. Lue. Keskustele. Käy taidenäyttelyissä. Laajenna tuttavapiiriäsi. Mieti ikuisuuskysymyksiä.

Ei voi saada aikaan hyviä kuvia ellei ole mitään sanottavaa eikä tähän oma sisäinen maailma yksinään riitä.

Älä sorru kamerakuskiksi, vaan valokuvaa = älä asennoidu kuvaamiseen kamera-nimisen teknisen välineen käyttäjänä, vaan luovan, mielikuvitusta ja teknistä osaamista vaativan viestinnän piiriin kuuluvan taidemuodon toteuttajana.

Kuivaharjoittele laukaisemista, ideointia, sommittelua… kaikkea.

Pyydä maallikoilta mielipiteitä kuvistasi – mieluiten sellaisilta, jotka eivät pidä sinusta!

Pyydä asiantuntijoilta mielipiteitä mistä tahansa kuvista.

Seuraa valokuvausta äläkä pelkästään välineitä. Miehillä on tapana suhteutua kaikkeen välineorientaation suunnalta. Koita unohtaa välinekeskeisyys.

Älä ikinä suhtaudu ylimielisesti kehenkään sen takia, että tuo toinen ei ymmärrä suurta nerouttasi. On mahdollista, että tuo toinen ymmärtää sinua paremmin ”suuren neroutesi” todellisen luonteen. Loistosuoritukset nousevat siitä, että on nöyrä elämän ja suoraselkäinen ihmisten edessä.


Lisää tietoa aiheesta:

post

Vinkkejä valaisuun

Seuraavassa on muutama vinkki valaisuun. Vinkit on kerätty erilaisista keskustelufoorumeilta sekä omia kokemuksen kautta löytyneitä vihjeitä.

Vasemmalla kuva ilman heijastinta ja oikealla kuva heijastimen kanssa.

Laita oviaukkoon valoa läpäisevä kangas ja kuumavalot (esim. raksahalogeenit, työvalo tms.) viereiseen huoneeseen. Tällä tavoin saat tehtyä helposti ison tasovalon, joka antaa tasaisen ”varjottoman” valon.

Saman asian ajaa, jos laitat läpäisevän kankaan ikkunan eteen, ja käytät näin ollen ikkunaa isona tasovalona. Tämä tietenkin edellyttää, että ulkona ei ole pimeää.

Oikealla olevassa kuvassa on esimerkki tällaisesta valotuksesta. Päävalona on luonnonvalo. Se tulee ikkunasta, jonka edessä on valkoinen lakana. Toisessa kuvassa varjopuolelle on laitettu heijastin, tässä tapauksessa valkoinen A3-paperi, jolla saadaan varjopuolta hieman avattua. Malli ei ole kaksinen. Kuvauksessa on käytetty vitkaa.

Window Light Portraits

Valomaalattu. Tilan tulee olla pimeä, kun lähdet maalaamaan kohdetta valolla.

Styroksia, valkoista paperia, sanomalehti, tms. heijastimina. Heijastimia tarvitset siihen, että voit antaa täytevaloa varjopuolelle. Tällöin voit kuvata yhdellä valonlähteellä ja korvata täytevalon heijastimella.

Heijastimien avulla saa sanan mukaisesti heijastettua valoa mallin/kohteen varjopuolelle. Näin saadaan esim. muotokuvissa luonnollisempi kuva ja turhat varjot leuan alta pois.

Käytä kuvatessa ja valoa rakentaessa/suunnitellessa tummia vaatteita. Muuten saatat sotkea vaatteidesi heijastuksilla lopputuloksen.

Suunnittele kotistudiosi niin, että siellä on hyvä ilmanvaihto ja tarvittaessa myös jonkilainen tuuletin.

Tuulettimella saat hiukset hulmuamaan ja hapen liikkumaan. Sumutinpullosta saat hikistä tunnelmaa.

Hyvä, tehokas taskulamppu on myös oiva väline valomaalaukseen. Kannattaa kokeilla.

Ongelmana on se, että valotusajan tulee olla melko pitkä, joka tarkoittaa sitä, ettei malli saisi tuona aikana liikkua.

Muita valaistusideoita voi kokeilla vapaasti, vain mielikuvitus on rajana tässä asiassa. Hyviin lopputuloksiin pääsemiseen ei tarvita kalliita laitteita, kuten edellämainituista vinkeistä huomattiin.


post

Mitä kameralaukkuun mukaan?

Kameralaukkuun kannattaa pakata mukaan kaikki tarpeellinen sekä varautua pahimpaan. Älä unohda varaparistoja ja muistikortteja.

Seuraavassa on lueteltu muutama asia, jota kannattaa kameralaukussa kantaa matkassa. Joukossa on ideoita, joihin olen törmännyt verkon keskustelufoorumeilla sekä omia hyväksi havaittuja esineitä.

Toivottavasti näistä on myös teille jotain hyötyä.

Osta halpa vatupassi. Riko se. Laita yksi ”vatupassipalikka” mukaan kameralaukkuun. Kun olet hukannut sen, ota toinen jäljelle jääneistä ja laita se kameralaukkuun. Pystyt aina ja kaikkialla tarkastamaan sekä jalustan että kameran vatupassissa olemisen. (Kamera vaikka jalustakengästä.)

Laita vihko ja kynä kameralaukkuun. Voit aina kirjoittaa asioita ylös tai tehdä sopimuksia tien päällä. Varaa myöskin sopimuspaperit matkaan.

Osta iso, auton sisälle laitettava kokoon taittuva aurinkosuoja. Leikkaa siitä kangas pois ja ompele tai liimaa tilalle jotain kauniin valkoista puoliläpäisevää kangasta. Saat kameralaukkukokoisen tee-se-itse -”Lastoliten”. Sitä voi käyttää sekä heijastimena että valonlähteen ja kuvauskohteen välisenä pehmentimenä.

Pidä kameralaukussa aina muutama isompi ja pienempi pakastepussi ja läjä kuminauhoja sekä muutama valkoinen A4. Isoon pakastepussiin voi laittaa kameran kylmästä ulkoilmasta lämpäiseen ja kosteaan sisätilaan tullessa lämpenemään kondensoituvalta kosteudelta suojassa. Pieneen pakastepussiin voi laittaa filkkoja tai muuta arvotavaraa märältä suojaan ja/tai eteenpäin toimitettavaksi. Kuminauhoja voi käyttää kaikenlaiseen. A4-papereiden kanssa niistä saa salamaan hyvän heijastimen: suurin osa kierrätetään katon tai sivuseinän kautta ja paperiläpän korkeutta muuttamalla säädetään suoraan kohteeseen menevän valon määrää. (Tällainen paperin kautta kierrätetty valo on kauniinpaa kuin suora salamavalo.) Digikuvaajille paperi käy myös valkotasapainon säätöön.

Pidä aina ylimääräinen virtalähde mukana, vaikka akku tai paristo olisi lähtiessä täysi. Jos on irtosalama, niin sillekin tuoreet varaparistot.

Aina pieni harmaakortti tai sopiva laadukas korvike laukkuun. Oikean sävyinen kangaspala käy myös välineiden kuivaamiseen tarvittaessa.

Kameralaukussa kannattaa pitää mukana yksi keskilaatuinen ja -sävyinen litteä puuterirasia siltä varalta, että eteen tulee yllättäviä henkilökuvaussessioita, joissa ”margariininkiilto” iholta pitää saada pois. Hyvänä apuna on myös se, jos mukana on pikkupakkaus nenäliinoja tai joku riepu.

Partiokaupasta tai urheiluliikkeestä saatava rinkan irtohihna voi olla hyödyksi. Jos esim. tuulisella säällä pitää saada jalustalle lisävakavuutta tai jos pitää käyttää yksijalkaa järeämmän jalustan sijaan liian pitkillä suljinajoilla. Sillä voi myös vähentää laukun varastamisalttiutta tekemällä pöllimisen hitaammaksi.

Kannattaa aina pitää laukussa monistetta, jossa on toisella puolella kuvaus- ja julkaisusopimukset ja toisella oleellisimmat tiedot siitä, missä ja millä ehdoin saa ja ei saa kuvata tässä maassa.