Aihearkisto: Perusteet

Valokuvauksen perusteisiin liittyviä kokonaisuuksia, joiden ymmärtäminen on tärkeää valokuvauksessa.

Syvyysterävyydestä

Artikkelissa Terävyysalue käytiin pohjimmiltaan lävitse, mitä terävyysalue (syvyysterävyys) tarkoittaa.

Alla olevassa kuvassa on esitetty miten aukko vaikuttaa syvyysterävyyteen. Kamera on ollut jalustalla ja paikallaan, myöskään polttoväliä ei ole otosten välillä muutettu. Ainoat tekijät, jotka kuvien välillä ovat muuttuneet, ovat aukko sekä valotusaika.

Jokaisessa kuvassa tarkennus on neljännessä Lego-palikassa, eli ensimmäisessä keltaisessa Legossa. Kuvaa klikkaamalla saat isomman kuvan näkyviin.

Tarkennus on tehty neljänteen Lego-palikkaan.

Miten kuvaamista voi harjoitella?

Kuvaaminen koostuu useasta eri osa-alueesta, teknisestä ja sisällöllisestä. Nämä kaksi osa-aluetta voidaan jakaa vielä useampiin osasiin. Tekninen pitää sisällään valotusajan, aukon, syvyysterävyyden, tarkennuksen jne. Sisällöllinen taasen pitää sisällään kuvan kertomuksen, kuvaajan näkemyksen välittymisen katsojalle, sen ettei kuva olisi tylsä. Näistä kahdesta tekniikan voi opettaa ja opetella. Näkemyksen ja sisällön opettaminen on huomattavasti vaikeampaa, ellei jopa mahdotonta. Tämä erottaa loistavat kuvaajat harrastajista.

Seuraavassa muutamia vinkkejä:

Lyhyesti sanottuna voisi sanoa vinkeiksi, että sinun tulee kuvata paljon, lukea paljon, kuvata erilaisia tilanteita, mennä epämukavuusalueelle ja olla kriittinen omalla työlle. Nämä seikat ovat niitä, joihin itse voit vaikuttaa. Näiden lisäksi sinun tulee näyttää kuviasi myös muille, ja ottaa palautetta vastaan ja oppia siitä. Palautteen vastaanottaminen ja siitä oppiminen on vaikeaa, ja melko usein tämä unohtuu kuvaajilta. Palautetta tulisi kerätä säännöllisesti ja yrittää oppia siitä. Kuten olen maininnut, kuvaaja ei ole koskaan valmis.

Kun kuvaat, niin kokeile välillä viedä kuvaamiasi kohteita niille epätyypillisiin ympäristöihin. Pyri silti viestimään oleellinen.

Opettele ns. aivomyrskytekniikka. Kyseisen tekniikan avulla pystyt kehittämään ajatusprosessia, ja näkemään tavanomaisista käsitteistä/asioista uusia näkökulmia. Tähän auttaa se, että menet paikkoihin, joissa ihmisillä on erilaiset arvot, asenteet, tunteet, toiveet, odotukset tai edellytykset kuin sinulla. Mieti tämän jälkeen, miten saisit valokuvattua nuo erot. Toinen tapa kehittää tätä taitoa on kuvitella/miettiä abstrakteja asioita, kuten kuinka valokuvaisin teeman hedelmällisyys, pelko, toivo, ahneus? Ei siis adjektiiveja! Opettele ensin luomaan mielikuvia, jonka jälkeen pyrit toteuttamaan ne kuvaamalla. Tähän auttaa se, että pääset sisään sisäiseen lapseesi ja lapsen ajatteluun ja mielikuvamaailmaan. Lapset ovat yleensä idearikkaita ja heillä on mitä ihmeellisimpiä ajatuksia arkipäivän asioista. Yritä ymmärtää mitä kaikkea on jäänyt ymmärryksesi ulkopuolelle, tällöin tiedät mitä tulisi vielä opetella.

Valokuvaajalle on tärkeää yleissivystys, tai ainakin lehtikuvaajalle. Lukiessasi, muuta tekstiä mielessäsi kuviksi, ajattele miten toteuttaisit tämän, miten kuvaisit kuvituksen tähän. Sama harjoitus pätee myös musiikkiin. Pyri kuvittamaan kuuntelemaasi musiikkia. Etsi musiikista ja kuvista tarinaa.

Harjoittele teknistä osaamista osa-alue kerrallaan. Muuta aina yhtä asiaa ja katso mikä muu muuttui sen seurauksena. Yksittäinen muutos vaikuttaa aina moneen asiaan. Mikäli muutat aukkoa, sen muutos vaikuttaa myös valotusaikaan, mikäli haluat saman valotuksellisen lopputuloksen.

Opettele näkemään valo ja varjo. Mieti, miten mikäkin pinta heijastaisi, jos se olisi peilimäinen. Ajattele, että valo piirtää. Ajattele, että varjo piirtää. Miten niiden tavat piirtää eroavat? Entä mitä samanlaista niissä on? Milloin niissä on jotain samaa?

Harjoittele klassisia harjoitteita: kuvaa vaaleaa kohdetta esimerkiksi valkoisella taustalla, tummaa kohdetta mustalla taustalla; ota kuva, joka kuvastaa liikettä/vauhtia, ota kuva varjosta, ota kuva valosta, ota huono kuva, ota hyvä kuva. Harjoittele niin, että mitään ei korjata jälkikäteen. Ajatuksella, että valotuksen jälkeen kuva on valmis. Tee kuvasarjoja, jotka kertovat tarinan/muutoksen.

Keskustele muiden ihmisten kanssa, ole avoin ideoille. Kuuntele heidän tarinoitaan ja ammenna niistä kuvausaiheita, kokemuksia. Kysy mitä ihmiset haluaisivat näyttää omasta elämästään muille valokuvan muodossa. Keskustele erilaisten ihmisten kanssa, ei ainoastaan luottokavereidesi.

Luo kuva ensin päässäsi valmiiksi. Toteuta se sitten. Tutki mitä yhteistä mielikuvalla ja valmiilla kuvalla on tai ei ole. Tee sama uudestaan ja uudestaan.

Lukiessasi lehtiä, niin peilaa kuvia tarinaan ja mieti miksi kuvaaja on päätynyt tuohon lopputulokseen. Miksi hän on kuvannut kohteen juuri tuosta kuvakulmasta ja tuossa valossa? Mieti mitä kuvaaja yrittää viestiä? Mieti, vahvistaako kuva tarinaa ja sopiiko se siihen? Kuvan tulisi kertoa tarina ja lehdissä sen tulisi olla pysäyttäjä, eli imaista lukija juttuun. Käykö näin?

Samalla voit valikoida sieltä hyviä kuvia ja miettiä, että mikä kyseisestä kuvasta tekee hyvän. Minkä tarinan ne kertovat?

Harjoittele kameran laukaisemista paljon. Tärähtämättömyyttä, ajoitusta, kameran läpi näkemistä, rajaamista, tarkentamista, valon mittaamista, omaa asentoasi ja otettasi kamerasta. Pidä kameraa käsissäsi ja säätele sitä vaikka televisiota katsoessasi kunnes kukin nappi ja nuppi ovat niin tuttuja, että tuntoaisti riittää kameran komentamiseen.

Älä tyydy näkemään sitä, mikä on silmiesi edessä, vaan opettele etsimään sitä, mitä jostain puuttuu. Palapelin tärkeimmät palat ovat aina ne puuttuvat palat.

Pysähdy useasti seuraamaan jotain tavallista asiaa pitkäksi aikaa. Etsi siitä jotain sellaista, minkä kaikki näkevät, mutta juuri kukaan ei huomaa. Halutessasi voit harjoitella kuvaamalla juuri tuon ulottuvuuden, juuri tuosta asiasta.

Toivottavasti näistä on sinulle jotain apua.

Miten kehittyä kuvaajana?

Valokuvaus on mukava harrastus, jonka parissa voi helposti unohtaa nykyelämän hektisyyden ja syventyä ”omaan maailmaan”. Toisaalta valokuvaus on myös todella vaikeaa. Kuvaamisessa voi aina kehittyä.

Omasta mielestäni valokuvaaja ei ole koskaan valmis. Tämä taitaa päteä kyllä alaan kuin alaan. Aina tuntuu olevan jotain opittavaa, jotta tulisi vielä paremmaksi ja voisi nauttia työstään enemmän.

Seuraavassa joitakin mietteitä, kuinka voi kehittyä valokuvaajana. Lisäksi olen hieman miettinyt, mitkä asiat ovat ne suurimmat mokat.

Jotta kuvauksessa voisi kehittyä, tulee omia kuvia kohtaan olla kriittinen. Mikäli hyväksyy minkä tahansa otoksen ”huippukuvana”, ei kehittymistä yksinkertaisesti voi tapahtua. Tämä pätee ihan kaikkeen. Jos olet aina tyytyväinen saavutuksiisi, niin miten siinä sitten voi kehittyä. Älä ole tyytyväinen vähään, vaan tavoittele sitä, minkä voit saavuttaa.

Mitä tulee valokuviin, niin mielestäni jokaisen kuvan tulisi kertoa tarina. Jokaisen kuvan tulisi imaista katsoja mukaan siihen maailmaan, jossa kuvaaja on ollut tallentaessaan kuvan. Tällöin voimme puhua hyvästä kuvasta. Se ei tarkoita sitä, että kuva olisi teknisesti moitteeton, tai noudattaisi erilaisia sommittelusääntöjä. Tämä tarkoittaa nimen omaan kuvan sisältöä. Kuvassa pitää olla jokin ”juju”. Sen pitää koukuttaa katsojansa, jotta voitaisiin puhua hyvästä kuvasta.

Tästä johtuen pahin mahdollinen vika kuvassa on tylsyys sekä sisällöttömyys. Kuten aiemmin jo sanoin, kuvan tulee kertoa, yksinäänkin, tarina. Pieleen mennyt, mutta mielenkiintoinen kuva hakkaa mennen tullen 100% onnistuneen, mutta tylsän kuvan. Mielenkiinnon lisäksi kuvan tulee olla kertomus. Kuvan tulee puhua katsojalleen tietyllä äänensävyllä ja välittää tilanteita, tuntemuksia, iloa, surua jne. Kuva voi olla teknisesti millainen tahansa, mutta sen tulee kertoa tarinaa.

Tarkastellessasi kuvausreissun jälkeen kuviasi lämpimän kaakaon ääressä, kysy jokaisen kuvan kohdalla, miksi olen ottanut kyseisen kuvan. Jos kuva antaa vastauksen tuohon kysymykseen niin asia on kunnossa. Jos kuvaajan tai jonkun muun henkilön, kuvatekstin tai muun saateviestin tms. pitää vastata edes osittain tuohon kysymykseen niin kuva on epäonnistunut.

Tiedän. Jos näin työskentelet jokaisen kuvan kanssa, niin onnistuneiden otosten määrä vähenee, ainakin aluksi. Tämä johtuu siitä, että et voi vain silmittömästi ”räiskiä”, vaan jokaisen valotuksen takana tulee olla jokin oivallus, jokin tarkoitus. Tämän vuoksi valokuvaaminen on niin hankalaa.

Hyviä ohjeita ja vinkkejä ei ole koskaan liikaa. Tämän vuoksi kannattaa seuraavat, lehtikuvaajille ensisijaisesti tarkoitetut vinkit, painaa mieleen.

Lehtikuvaajan vinkkipankki

  • Mene lähelle. Valokuvaajan on uskallettava kohdata ihmisiä. Kuvaan ei saa tunnelmaa, jos ihmiset on kuvattu liian kaukaa.
  • Ota kontaktia kuvattavaan. Pyydä ihmisiä liikkumaan, puhumaan tai tekemään jotain aiheen kannalta olennaista. Jäykästi rivissä pönöttävät hahmot eivät kerro katsojalle mitään.
  • Liiku. Kokeile eri kulmia ja rajauksia. Kiipeilemällä ja kyyristelemällä löydät kuvaasi yllättäviä ja uusia asetelmia.
  • Tunne kamerasi. Tutustu laitteistoon niin hyvin etukäteen, että osaat käyttää sen eri toimintoja ja voit olla varma, että se toimii.
  • Tutustu kohteeseen. Mikäli mahdollista, ota etukäteen selvää minkälaiseen juttuun kuva on tulossa. Neuvottele kirjoittavan toimittajan kanssa aiheesta ja sen pääkohdista, jotta onnistut välittämään kuvasi kautta oikeaa tietoa.

Valon kulku

Kuva on kirjasta John Hedgecoe, Valokuvaajan suuri tietokirja

Kohde ja valonlähde

Kuvauskohteen valaisemiseen tarvitaan jokin valonlähde. Kohteesta heijastuvat valonsäteet kulkevat kameran läpi ja muodostavat filmille / kuvakennolle piilevän kuvan.

Linssi

Yksinkertaisimmillaan objektiivi on kuperaksi hiottu lasikiekko eli linssi, joka taittaa kuvauskohteen jokaisesta pisteestä ulospäin heijastuvat valonsäteet, niin että samasta pisteestä lähteneet säteet kohtaavat toisensa uudessa pisteessä polttotasolla. Polttotaso, jolle linssi keskittää valonsäteet, on täsmälleen filmin / kuvakennon kohdalla silloin, kun kamera on tarkennettu oikein.

Polttotaso

Linssin taittamat valonsäteet yhtyvät polttotasolla (eli kuvatasolla) muodostaen terävän, ylösalaisen kuvan. Eri etäisyyksiltä kameraan tulevan valon täytyy taittua eri kulmissa, jotta se osuisi polttotasolle. Tämän vuoksi tarvitaan tarkennusmekanismi, joka liikuttelee linssiä kameran takaosaa kohti tai siitä poispäin. Polttotaso on sama kuin filmitaso / kuvakennotaso silloin, kun kuva on tarkennettu teräväksi eli tarkaksi.

Kuvien siirtäminen kamerasta koneelle

Kameran tyhjentäminen tai oikeammin sanottuna muistikortin tyhjentäminen voidaan suorittaa joko liittämällä kamera suoraan tietokoneeseen tai sitten erillisin muistkortinlukijan avulla.

Itse käytän muistikortinlukijaa, koska mielestäni se on helpompi/nopeampi tapa tehdä tämä asia.

Tämän lisäksi näin ei ole vaaraa siitä, että hajottaisin vahingossa USB-kaapelin liittimen. Nykyisin nämä muistikortinlukijat maksavat noin 10 ?. Kun ostat muistikortinlukijaa niin varmista, että se on USB2 yhteensopiva, jolloin tiedostojen siirto tapahtuu hieman nopeammin muistikortilta tietokoneen kovalevylle.

Kuvien siirto tietokoneelle tapahtuu suurin piirtein seuraavasti. Mikäli kuvien siirto sinun kamerassasi ei onnistu näin, tarkista kameran käyttöohjeista kuinka kuvat tulisi siirtää koneelle.

Seuraava ohjeistus on siihen, kuinka kuvat siirretään kamerasta ilman muistikortinlukijaa.

  1. Kytke tietokoneeseen USB-kaapeli
    Liitä USB-johto tietokoneeseen
  2. Kytke USB-kaapelin toinen pää digitaalikameraan
    Kytke USB-piuha kameraan
  3. Laita kamera päälle (joissakin kameroissa kameran tulee olla kuvien katselutilassa, jotta kuvien siirto onnistuu).
  4. Windows XP -käyttöjärjestelmä tunnistaa uuden laitteen, mikäli kytket kameran ensimmäistä kertaa koneeseen. Laitteen tunnistamisen jälkeen sinulle avautuu seuraava ikkuna:
    Laite tunnistettu, mitä sitten tehdään

    Valitse tässä kohdassa kopioi kuvat oman tietokoneen kansioon ja tämän valinnan jälkeen klikkaa OK-painiketta, jolloin sinulle avautuu Ohjattu skanneri- ja kameratoiminto.

  5. Ohjattu skanneri- ja kameratoiminnon ensimmäisessä näkymässä sinut toivotetaan tervetulleeksi tähän toimintoon ja tässä sinun tarvitsee vain valita Seuraava.Ohjeistusta
  6. Seuraavassa vaiheessa sinun tulee valita kuvat, jotka haluat siirtää kamerasta koneelle. Kuvan oikeassa yläreunassa oleva rasti tarkoittaa, että kuva siirretään, mikäli rastia ei ole kuvaa ei tällöin myöskään siirretä.Valitse siirrettävät kuvatTässä vaiheessa sinun on mahdollista kääntää kuvia, jos oletkin ottanut vaakakuvan sijaan pystykuvia.Kun olet valinnut haluamasi kuvat siirrettäväksi, valitse Seuraava -painike.
  7. Seuraavassa vaiheessa sinun tulee valita siirrettäville kuville jokin kuvajoukon nimi sekä kuvajoukon tallennuskohde.Kuvajoukon nimen sekä tallennus paikan valintaKun olet antanut kuvajoukolle nimen sekä tallennuskohteen valitse Seuraava.Kuvajoukon nimi tarkoittaa mikä etuliite tulee kuvatiedostojen nimeksi, esim. jos kuvasi ovat pääasillisesti särkänniemestä niin voit laittaa kuvajoukon nimeksi sarkanniemi. Kuvatiedosto ovat tälläin muotoa sarkanniemi 001.zzz … sarkanniemi xxx.zzz (zzz tarkoittaa tiedostotarkennetta.

    Tallennuskohde tarkoittaa sitä fyysistä sijaintia, minne kuvat tallennetaan. On järkevää luoda kansiorakenne, jonne tulee kaikki kuvat ja jokainen eri kuvajoukko tulee sitten omiin kansioihinsa, jolloin tiettyjen kuvien löytäminen on hieman helpompaa. Tallennuskohdetta voi muuttaa Selaa (eng. Browse) -painikkeen avulla.

  8. Nyt sinun tulee vain odottaa, jotta kuvat tulee siirrettyä koneelle. Näet tässä näkymässä kokonaisetenemisen sekä yksittäisten kuvien siirron. Jokaisesta siirrettävästä kuvasta näkyy oikeassa reunassa ns. thumbnail -kuva eli ns. esikatselukuva.
    Kuvien siirto kamerasta käynnissä
  9. Kun siirto on suoritettu onnistuneesti loppuun sinulta kysytään mitä haluat tehdä seuraavaksi. Tässä kannattaa valita alla olevan kuvan kaltaiset valinnat, eli Ei mitään, kaikki tarvittava on tehty. Tämän jälkeen valitse Seuraava.
    Kuvat on siirretty onnistuneesti
  10. Nyt kuvien siirto on tietokoneelle valmis. Kuvat sijaitsevat nyt siinä hakemistossa, jonne ne halusit tallentaa.
    Kuvien siirron yhteenveto

    Mikäli et enää muista mihin ne tallennettiin niin tässä näkymässä vielä on kerrottuna mihin ne on tallennettu. Klikkaamalla tätä hakemistopolkua sinulle avataan resurssienhallintaikkuna, jossa näkyvät juuri siirretyt kuvat.
    Resurssienhallinta

  11. Sulje kamera ja ota USB-kaapeli kameran ja tietokoneen väliltä pois.

Käytännössä kuvien siirto muistikortinlukijaa käyttäen tapahtuu ihan samalla tavalla. Ainoastaan silloin sinun ei tarvitse liittää kameraa koneeseen vaan muistikortinlukijan (joka voi olla yhdistettynä koneeseen kokoajan) ja laitat vain lukijaan muistikortin, joka sijaitsee kamerassa. Tällöin edellä kuvatusta ohjeesta jäisi pois kohdat 1 – 3

Alla kuva siitä kuinka tällöin tulisi toimia

Muutama muistisääntö

Tunne kamerasi
Ota harjoituskuvia käyttöohjeen avulla jo kotona. Tarkastele kuvia näytöltä.

Pidä kamera aina mukana
Yllättävä tilanne voi sattua kesämökillä tai marjamatkalla. Pidä kamera aina valmiina.

Opi tuntemaan kohteesi
Ota selvää retkikohteistasi tai lajeista, joita haluaisit kuvata. Luonto-oppaista saat tietoa, minkälaisissa ympäristöissä ja mihin vuorokaudenaikaan voit tavata kohteesi edustavimmillaan.

Anna aikaa kuvaamiselle
Keskity ja anna mielikuvituksen johdattaa kuvallisiin kokeiluihin. Kuvauskohteen voit löytää jo kotiovelta.

Rajaa rohkeasti
Valokuvaajan tärkeimpiä taitoja on poimia maisemasta kiinnostavat kohteet ja yksityiskohdat.

Kuvaa monipuolisesti
Ota kuvia erilaisilla asetuksilla ja sommitteluilla. Tutki myös pysty- ja vaakakuvien mahdollisuudet. Poista hukkaruudut kotona.

Valon voimaa
Kuvaamalla vasta- tai sivuvaloon saat kuvaan uutta jännitettä.

Kesäyön huumaa – Luonto on herkimmillään aamun sarastaessa ja illan tunnelmallisissa valoissa. Pohjoisen kesäyö voi olla kuvaajalle unelmien täyttymys.

Opi kuvista
Analysoi kuvat retken jälkeen. Voit laittaa kuvasi myös muiden nähtäväksi esim. www.luontokuva.org -foorumissa. Vuoden Luontokuvat -teoksista saat hyviä vinkkejä luontokuvaustaitojen kehittämiseen.

Kunnioita kohteitasi
Luonto on kuvaajan aarreaitta. Tunne kuvaajan vastuu, ja varmistu, että kohde jää luonnontilaan myös seuraavaa kuvaajaa varten. Lähde: http://www.nelonen.fi/luontokuvat/2007/sivu_3.htm

Ja sitten muutama oma vinkki:

Käytä jalustaa
Näin vältät tärähdykset pitkillä valotusajoilla. Myös makrokuvaamisessa jalusta on lähes ehdoton, jottei kamera tärähdä.

Tarkenna tärkeimmän kohdan mukaan
Osoita kohteeseen, tarkenna ja rajaa sitten. Yleensä pokkareissa on käytössä keskipisteen tarkennus, jolloin helposti tarkennus karkaakin kohteista väärään kohtaan.

Valotus vaatii ohjausta
”Digiaika ei ole tehnyt kamerasta erehtymätöntä, vaan valotusta on ohjattava kohteen mukaan. Hienoinkin valotusmittari lipsahtaa, jos kuvausaiheen tausta on kohteen tärkeintä osaa oleellisesti vaalempi tai tummempi. Erityisesti on varottava ylivalotusta!”

Käytä hallitusti syväterävyyttä
Syväterävyyden avulla pystyt ohjaamaan katsojan katseen kuvan kohteeseen.

Käytä täytesalamaa
Salamaa voi käyttää jopa auringonpaisteessa. Salaman avulla saat varjoisat kohteet näkyviin ja saat varjoihinkin sävyjä.

Leikittele valolla ja varjolla
Valon ja varjon kululla pystyt kertomaan tarinaa

Polvistu kohteen edessä
Mene kohteen korkeudelle. Kokeile eri kuvakulmia. Älä säästele.

Käytä eri polttovälejä
Kuvaa monipuolisesti, ei vain laajakulmaa tai teleä.

Mene riittävän lähelle
”If your pictures aren’t good enough, you’re not close enough.” – Robert Capa

Pyri näkemään asiat erilailla
Älä tyydy ensimmäiseen kuvaan vaan kokeile muitakin sommitteluja, kuvakulmia, valotuksia sekä rajauksia. Ole rohkeasti luova.

Kuvausohjelmat

Nykyisissä digikameroissa on useinta eri aiheohjelmia, eli valmiita ohjelmia erilaisiin kuvaustilanteisiin. Auto-valotuksen lisäksi nykyisistä digikameroista yleensä löytyvät myös valotusohjelmat, aukon (A tai Av) ja ajan (S tai Tv) mukaan kuvaukseen sekä täydellinen manuaalinen (M) kuvausohjelma. Näiden valotustoimintojen lisäksi kameroista löytyy eriävä määrä kuvausaiheen mukaisia automaattiohjelmia (kuvasymbolit tai BS) esim. lähikuvaus, maisemakuvaus, yökuvaus sekä muotokuva aiheohjelmat.

Muut tarvittavat säädöt on yleensä piilotettu ns. pokkareissa valikkoviidakkoon eli menuun.

Mikäli haluat antaa automatiikan määrätä miten kuvat valotetaan ja mikä aukko valitaan voit luottaa täysautomaattiseen ”vihreään linjaan”, jolloin sinun ei tarvitse muuta kuin osottaa kamera kohti kohdetta ja laukaista. Vaikka käyttäisitkin ”vihreää linjaa”, niin tarvittava informaatio kameran toiminnasta näkyy kameran takaseinän LCD-ruudussa.

Automatiikasta huolimatta on ainakin kuvan koko ja pakkauksen, tallennuksen ja valkotasapainon arvot hyvä tarkistaa ennen tärkeää kuvausta. Jos säädöt eivät ole kohdallaan, ei voi odottaa kameran tuottavan tarkkoja ja oikean värisiä kuvia. Kuvan koko kannattaa valita sen mukaan, mihin käyttötarkoitukseen haluaa kuviaan käyttää. Mikäli jo kuvaustilanteessa tiedät haluavasi teettää kuvistasi paperivedoksia, niin kannattaa valita kuvan kooksi suurin mahdollinen kuvakoko ja pakkaukseksi mahdollisimman pakkaukseton vaihtoehto. Näin kameran tuottamat tiedostot ovat riittävän hyvälaatuisia paperivedokseen. Yleensä valkotasapaino toimii melko hyvin automaattiasetuksilla, mutta sekavalossa (keinovalo sekä luonnonvalo) automatiikka saattaa pettää.

Kuvaustila ja katsomistila

katselutila
Kamerassa voi valita kuvaustilan sekä katselutilan välillä. Katselutilassa voit tarkastaa otokset.

Digikameroiden käyttölogiikat poikkeavat melkoisesti toisistaan, mutta lähes kaikilla on yhteistä seuraavat kaksi perustilaa.

  • Kuvaustila on merkitty yleensä kamerasymbolilla tai Auto-sanalla. Kuvaustilan valikko käsittää kuvakoon, valotuksen ja valkotasapainon säädöt sekä muut valokuvauksen kannalta olennaiset valinnat. Monilla pokkareilla voidaan tallentaa myös liikkuvaa kuvaa ja ääntä.
  • Katsomistilaan vie ”kehystetty nuolenkärki” -symboli (kuten videoissa tai DVD-soittimessa Play-painike). Kun katsomistila on valittu, kameran näyttöön ilmestyy viimeksi otettu kuva. Useimmissa kameroissa otettua kuvaa voidaan lisäksi suurentaa joko zoomsäätimellä tai muulla suurennuslasi-symbolilla merkityllä näppäimellä. Suurennuksen kohtaa voidaan ohjata yleensä nuolinäppäimillä. Säätimen toinen suunta, mosaiikki-symboli tuo näyttöön kortille tallennetut otokset pikkukuvina. ”Sormenpääkuvista” (thumbnail-kuvat) voidaan nuolinäppäimillä valita kuva, jota halutaan tarkastella suuremmassa koossa.

Oleellista on jo kuvauksen aikana varmistaa, että kuva on terävä suurentamalla kuva vähintään kaksinkertaiseksi. Muista kuitenkin, että kuva voi näyttää pienellä LCD-näytöllä neulanterävältä, mutta vasta tietokoneen näytöltä katsottuna paljastuu totuus. Samalla kun tarkastelet kuvan tarkkuutta LCD-näytöltä voit käyttää valotuksen tarkasteluun histogrammia.

Oikea kuvakoko ja pakkaus

Yleensä kuvaus kannattaa tehdä aina kameran täydellä kuvakoolla, jos vain muistikortissa on riittävästi tilaa. Miksi näin? Yksinkertaisesti siitä syystä, että bittikarttagrafiikka kuvaa voidaan helposti jälkikäteen pienentää laadun kärsimättä, mutta jos kuvaa yritetäänkin suurentaa, niin kuvan laatu kärsii. Keinotekoinen kuvakoon kasvatus eli interpolointi ei voi keksiä puuttuvien yksityiskohtien tilalle uusia yksityiskohtia, tästä syystä bittikarttagrafiikkaa suurennettaessa laatu heikkenee.

Mikäli käyttämäsi muistikortti ei ole kovin iso, niin voit säästää kortin muistitlaa säätmällä kuvakokoa pinemmäksi kuin mitä on kennon maksimi kuvakoko. Esim. jos tiedät tarvitsevasi kuvista vain ns. kymppikuvia (15 x 10 cm), voit valita tarkkuudeksi 1600 x 1200 / 2.0 megapikseliä jo kuvattaessa tai jos taasen haluat A5-kokoisia tulosteita valitse 2048 x 1586 / 3.1 megapikseliä.

Tallennettravan tiedoston kokoon vaikuttaa kuvakoon lisäksi myös se, miten kuva pakataan. Kuvatiedosto voidaan käytännössä pakata (tiivistää) noin kymmenenteen osaan ilman näkyviä vaurioita. Hyvä valinta yleiskuvaukseen onkin kameran usein oletusarvona suosittelema Fine, HQ, Normal, Medium, kaksi tähteä tms. yleensä keksimmäinen vaihtoehto. Mikäli et haluat menettää mitään tärkeää kuvasta pakkauksen takia, valitse paras mahdollinen pakkaus.

JPG vai RAW

Kuvaustilanteessa kannattaa miettiä kuvaako RAW vai JPG kuvatiedostoja.

Useimmat kamerat tallentavat kuvat oletuksena JPEG-muotoon (JPG). JPG-muoto on pakkauksellinen kuvaformaatti, joka automaattisesti pakkaa kuvatiedostoa. JPG-tiedoston huonona puolena on se, että jokaisen tallennuksen yhteydessä kuvatiedostoa pakataan uudestaan. Näin ollen, jos teet originaaliin JPG-tiedostoon muutoksia ja tallentelet sitä uudestaan, niin muokattu kuvatiedosto on enemmän pakattu kuin mitä alkuperäinen oli, ja näin ollen siitä ollaan myös menetetty informaatiota. Tästä huolimatta, yleiskuvaukseen JPG on oiva tallennusmuoto, joka toimii varmasti kaikissa ohjelmissa. JPG:n etuna on myös se, että kuvauksen jälkeen sinun ei tarvitse muuttaa tiedosto formaattia mihinkään, vaan voit liittää ottamiasi kuvia suoraan esim. www-sivuillesi tai Wordilla kirjoittamiisi tekstidokumentteihin.

Kalliinmissa kameroissa, kuten digitaaliset järjestelmäkamerat, voidaan valita myös täysin pakkaamaton tallennusmuoto TIFF tai kennon koko informaation tallentava RAW-muoto. RAW:n etu on laaja jälkeenpäin säädettävyys. RAW-tiedoston kuvaa voidaan korjata valotuksenkin suhteen muutaman aukon verran aina alivalotuksesta ylivalotukseen. Näin ollen mikäli olet kuvannut RAW-muotoon ja huomaat jälkikäsittelyvaiheessa kuvan olevan ylivalottunut niin muunnossa RAW-tiedostosta esim. JPG-tiedostoksi voit hyvin vielä muuttaa alivalottaa kuvaa muutaman aukon verran, jotta lopputulos olisi haluttu. Vaikka RAW-tiedostot ovatkin säädettävämpiä kuin esim. TIFF tai JPG, niin se ei silti tee käyttäjäänsä autuaaksi tai poista sitä tosiasiaa, että sinun tulee osata ottaa jo kuvaushetkellä mahdollisimman valmis kuva. Kuten muissakin tiedostoformaateissa, myös RAW-kuvissa tulee säätöjen rajat vastaan.

RAW-tallennusmuoto on merkkikohtainen ja säädöt voidaan tehdä varmasti joko kameran mukana tulevalla muuntotyökalulla tai sitten Adoben tarjoamalla Camera RAW pluginilla, joka on mahdollista asentaa PhotoShop ohjelmaan.

Mainituista tiedostomuodoista RAW-tiedostot vievät tallennustilaa kaikkein eniten, koska silloin tallennetaan kaikki informaatio mitä kuvaushetkellä kennolle on välittynyt. Tämän vuoksi pakkaamaton tallennusmuoto TIFF vie myös vähemmän tilaa kuin RAW.

Perussäädöt

Ennen kuin aloitat kuvaamisen niin sinun tulee tehdä perusasetukset kuntoon. Näitä ns. perusasetuksia ovat kuvakoko, pakkaus, kennon herkkyys (ISO), mahdolliset teräväinti- / värikylläisyys- ja kontrastiasetukset sekä valkotasapaino. Mikäli kamerallasi pystytään määrittelemään teräväinti- / värikylläisyys- sekä kontrastiasetukset, niin ne kannattaa pitää perusasennossa (0, medium) tai säätää tehdasasetuksia miedommaksi. Joka tapauksessa näitä perussäätöjä on helppo sitten muuttaa jälkeenpäin kuvankäsittelyssäkin, mutta jos kuva tallennetaan liian voimakkailla arvoilla, menetetään osa luonnollisista sävyistä.

Seuraavaksi voit katsoa Ylen digivideokurssiin liittyvän videon perussäädöistä osoitteeesta http://www.yle.fi/drupal/digikuva/asx/digikuva_kameransaadot_hi.asx.

Kameran perusasetuksen automaattinen (auto) valkotasapainon säätö on varmin vaihtoehto yleiskuvaukseen. Lähestulkoon kaikissa tilanteissa voidaan luottaa, että automaattinen valkotasapainon säätö tuottaa väreiltään oikeanlaisen kuvan, mutta on tilanteita, joissa automatiikka ei pärjää. Tällaisia tilanteita ovat sellaiset, joissa on käytössä poikkeavat värilämpötilat. Tällaisia kuvaustilanteita, joissa on käytössä poikkeavat värilämpötilat ovat tilanteet, joissa on sekavalo (paikassa sekä keino- että päivänvaloa). Valkotasapaino on myös mahdollista asettaa käsin, tällainen ominaisuus on mm. digitaalisissa järjestelmäkameroissa.

Jos kuvaus tapahtuu koko ajan samassa paikassa ja valossa, on hyvä valita olosuhteen (aurinko, pilvinen, hehkulamppu, loisteputki, jne.) mukainen ennakkoasetus valkotasapainoon. Tällöin värien tulisi toistua luonnollisena ja valkoinen olisi kuvissa myös valkoista. Mikäli kuvaat RAW-kuvia, niin valkotasapaino on jälkikäteen helppo korjata oikeaksi. Lisää valkotasapainosta linkistä aukeavassa videossa, jonka on tehnyt Yle http://www.yle.fi/drupal/digikuva/asx/digikuva_valkotasapaino_hi.asx. Yleisesti muutoin valkotasapainosta löytyy informaatiota http://fi.wikipedia.org/wiki/Valkotasapaino.

Tarkista ennen kuvausta

Kuvakoko: Täysi kuvakoko tai sopiva käyttökoko ja muotosuhde.
Pakkaus: Standard- tai Medium-valinta tiivistää kuvatiedon turvallisesti.
Valkotasapaino: Auto-asento on varmin yleiskuvaukseen.
Vara-akku mukana: Digitaalikamerat syövät lahjakkaasti akkuja ja yleensä juuri ennen huippuotosta akut loppuvat.
Muistia: Varaa kuvausreissuille riittävästi muistikortteja mukaan, jotta mitään ei jäisi tallentamatta. Harvoinhan lähdit kuvaamaan vain yhdellä filmirullalla.